Vauvanen nukkui yön perinteiseen tyyliin, jee! Alkuun noin kuuden tunnin putki ja sitten aamun mittaan lyhyempiä. Hyvä näin, i alla fall. Rokotussekoilu ei siis toivottavasti ole jäänyt päälle.
Aurinkoinen lauantai alkoi ruokailukokeilulla, tällä kertaa vuorossa hedelmät. BD pilkkoi banaanin kolmeen pätkään ja jätti vähän kuorta, jotta tarttuminen olisi helpompaa. Ottaen huomioon Vauvan keskiviikkoisen parsakaalimätön selvästi oli huomattavissa, että se kävi banaanin kimppuun apinanraivolla. Otteen kanssa sai taas vähäsen jeesata, kun Vauva oli niin tarmokkaana haluamassa syödä. Mutta banaanista irronneet palaset olivatkin vähäsen parsakaalihöttöä isompia, ja Vauva meni aivan hämilleen. Kymmenkunta pikkusormen pään kokoista banaaninpalaa kävi kierroksen suussa, selvästi siellä kakomisrefleksivyöhykkeellä asti, ja jonkin verran kakoen ne myös tulivat ulos. Koko ajan Vauvalla oli syvästi huolestunut ilme. Kokeiltiin myös päärynää, ja siitä irronneet pienet palaset sitten veivät Vauvan viimeiset hermot ja parku starttasi. BD:n kanssa meillä kakomiset kyllä kylmäsivät sydäntä, mutta kaikkien neuvojen mukaan se on aivan normaalia ja osa suun motoriikkatreeniä. Joten koetettiin myös lohduttautua ajattelemalla, että bansku taisi toimia mitä parhaimpana motoriikkaharjoituksena, niin selvät kierrokset ne siellä suussa kävivät.
V-setä pölähti meille juuri kylään arvatkaa mistä: pilkkireissulta Hartaanselällä! Huh! Miten siellä jäällä uskaltaa enää olla! Ja BD kertoi just tippuneensa pienenä pilkkiretkellä avantoon ja jäänensä levällään olleista käsistä kiinni avannon suulle. Apua!
Neiti Vauva kaipaa nukutusta äänimerkeistä päätellen, joten se on moro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti