Tänään

Meidän ihana Vauva nukahti tänään päiväunille meidän parisänkyyn, ja kun kävin vähän ajan päästä sitä kurkkimassa, se olikin kääntynyt noin 160 astetta ja näytti mönkivän mahallaan yhä vain. Ja siis viimeisen päälle virkkuna. Se on nyt 5 kuukautta ja viikon vanha, ja voi miten tarkka ja tutkiva sen katse onkaan!

Sitten mentiin kärryillä tapaamaan meidän H-serkkua keskustaan. Viikon ajan olen pönkännyt Vauvan vaunuihinsa jokseenkin istuvaan asentoon, ja ai että se tykkää tarkkailla kevättä tuossa asennossa. Oli puolipilvistä, muutamia lokkeja (ilmeisesti harmaa-), sohjoista. Vauva nukahti jossain Tuiran siltojen paikkeilla. Tänään se näytti kovasti isältään.

Ja illalla ruokailimme! Nimittäin sormi-. Tai täytyy tunnustaa, että siinä on hieman semi-sormiruokailun piirteitä, sillä jossain vaiheessa ruoan muussaamista ja siirtelyä Vauvalla menee hermot siihen, etteivät sen kädet hallitse tilannetta niin hyvin kuin se haluaisi. Ja siinä vaiheessa avitamme pitelemällä höyrytettyä parsakaalin tai kukkakaalin tai porkkanan palasta omassa kädessämme, jolloin vauva saa omilla käsillään ohjata meidän kätemme ruokineen suuhunsa. Ja Vauva söi ties miten paljon tänään! Huomenna on edessä todellinen kakkaseikkailu!

En tiedä, millä hetkellä Vauva taas havahtuu uniltaan ja vaatii minut, tai tarkemmin minuun kiinnitetyn uniassosiaationsa, paikalle ja suuhunsa. Vauva sai melkoisen määrän rokotuksia toissapäivänä, mikä on rikkonut sen unia kahtena viime yönä. Ja jostain käsittämättömästä syystä minua ei silti ole väsyttänyt. Piikinpaikat ovat vaikeuttaneet vaipanvaihtoa ja pyllynpesua. Ne punoittavat ja niiden kohdalla tuntuu myös kovahkot paukamat.

Mutta, koska neiti Vauva on niin tavattoman ihastuttava, niin ajattelin, että kokeilen blogin kirjoittamista. Ihan Vauvasta itsestään, sumeilematta ja sensuroimatta. Ja Vauva-arjesta. Pitää vähän suunnitella tätä kertojanääntä, blogin julkisuutta ja nimien käyttöä ainakin. Mutta ottaen huomioon, etten ollut koskaan liiemmin halunnut biologisia lapsia, tämä on vain käsittämättömän ihanaa ja tärkeää. Onnellista. Etenkin illalla, kun Vauva nukkuu minun ja Villen välissä unipussissaan kädet jooga-asennossa, jollain tapaa niin määrätietoisen näköisenä - se on niin suurta! Silloin koetan nuuhkia sitä ilman että se heräisi.

Tänäänkin meillä on ollut ilo nauttia K-tätin avustuksesta arjessamme. Vauva tunnistaa K:n aivan selvästi ja leväyttää kunnon hymyt silloin puoli yhdeksältä aamulla, kun K tulee pelastamaan minun sikeät uneni Vauva Virkkusen aamuelämältä. Illalla Pirjo-mummukin tuli kyläilemään, ja Vauva oli onnessaan.