Sivut

maanantai 7. toukokuuta 2012

Oi ihana toukokuu

Olen ottanut perheen elättäjän roolini vakavasti ja ollut töissä koko viikonlopunkin plus pitkää päivää arkena. Tästä syystä olen pelottavan pihalla pienen perheeni arjen hetkistä. BD on ihmeellinen, klaaraa tiskit, pyykinkuivaukset, imuroinnit ja Vauvan ruokailut sen lisäksi että saa Vauvan pysymään hyväntuulisena ja juttelevaisena. Ja kaiken kukkuraksi Kova Kaksikko vaunulenkkeilee päivittäin luokseni töihin imetykselle. Odottakaa vain, pian näette ympäri kaupungia ponskari heiluen juoksevan vaunuilijaisän ja kyydissä kikattelevan Vauvan.
Kurjetkin kuulemma ovat palanneet.
Reilun viikon sisään ystäväpiiristäni on tainnut kuulua eniten hyviä uutisia kymmeneen vuoteen, noin niin kuin kertarysäyksellä. On apurahaa, unelmatyötä, romansseja, vauvoja, valmistumisia. Kirjattakoon tämä muistiin, sillä niitä jaksoja muistan lähempääkin, että huonoja uutisia kertyy koko joukko. Ihanaa näin!

Olimme nyt iltasella toukokuisella iltaliinakävelyllä Pirjo-mummun kanssa. Ja arvatkaa mitä nähtiin: pääskyjä!! Varmaankin räystäs-sellaisia, tuolla Hartaanselän ylittävän sillan rakenteissa, sieltä ne sinkoilivat veden ylle ilta-auringon paisteessa. Nyt jo! Ei tuullut, oli miltei 9 astetta lämmintä. Vauva nukkui. Myös västäräkki köpötteli nurmella vastaan. Oli ihana saada puhua oman äidin kanssa kaikista kuulumisista. Kuulosteluista huolimatta korviin ei kantautunut peipon laulua. Olen tehnyt kaksikohtaisen listauksen maailman ihanimmista äänistä: 1) Vauvan naurun kätkätys. 2) Peipon laulu kesäiltana.

Keskiviikkona meidän karavaani taas kulkee silmäpolille kontrolliin. Sanottakoon, että iPhonen retina-näyttö ei ole oikein kova sana meikäläisen skaalalla. Saa pitää mielellään peukkuja.

On korkea aika mennä tekemään Vauvan iltatoimia (kyllä, iltarytmimme on jälleen venynyt entistäkin paheellisemmaksi). Tuossa se (olisi tietenkin kohteliaampaa sanoa "hän" - ja varmaan tämä myös jonkinlaiseen subjektikäsitykseen viittaa) nostelee peppuaan niin, että mahakin on ilmassa. Ei se silti edelleenkään ryömi, eikä myöskään pysy konttausasennossa. Juttelee kyllä sellaisella tyylillä, joka muistuttaa puhetta paljon entistä enemmän. Hymyilee kaikille estoitta. Kaipaa öisin imetykselle niin usein, ettei siitä kärsi pitää kirjaa. Pitää ääntä, kun nypyttää. Koskee, tarttuu, maistelee.

Ei kommentteja: