![]() |
| Kurjetkin kuulemma ovat palanneet. |
Olimme nyt iltasella toukokuisella iltaliinakävelyllä Pirjo-mummun kanssa. Ja arvatkaa mitä nähtiin: pääskyjä!! Varmaankin räystäs-sellaisia, tuolla Hartaanselän ylittävän sillan rakenteissa, sieltä ne sinkoilivat veden ylle ilta-auringon paisteessa. Nyt jo! Ei tuullut, oli miltei 9 astetta lämmintä. Vauva nukkui. Myös västäräkki köpötteli nurmella vastaan. Oli ihana saada puhua oman äidin kanssa kaikista kuulumisista. Kuulosteluista huolimatta korviin ei kantautunut peipon laulua. Olen tehnyt kaksikohtaisen listauksen maailman ihanimmista äänistä: 1) Vauvan naurun kätkätys. 2) Peipon laulu kesäiltana.
Keskiviikkona meidän karavaani taas kulkee silmäpolille kontrolliin. Sanottakoon, että iPhonen retina-näyttö ei ole oikein kova sana meikäläisen skaalalla. Saa pitää mielellään peukkuja.
On korkea aika mennä tekemään Vauvan iltatoimia (kyllä, iltarytmimme on jälleen venynyt entistäkin paheellisemmaksi). Tuossa se (olisi tietenkin kohteliaampaa sanoa "hän" - ja varmaan tämä myös jonkinlaiseen subjektikäsitykseen viittaa) nostelee peppuaan niin, että mahakin on ilmassa. Ei se silti edelleenkään ryömi, eikä myöskään pysy konttausasennossa. Juttelee kyllä sellaisella tyylillä, joka muistuttaa puhetta paljon entistä enemmän. Hymyilee kaikille estoitta. Kaipaa öisin imetykselle niin usein, ettei siitä kärsi pitää kirjaa. Pitää ääntä, kun nypyttää. Koskee, tarttuu, maistelee.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti