Näissä merkeissä (sanoi Simo Frangén)

Kirjoitetaan pikaisesti jotain, vaikka pitäisi olla jo nukkumassa. Eilen kävi niin ihania vieraita, että toivat palak paneeria tullessaan, ja imetysnukutuksen jälkeen piti vielä nousta syömään sen jämät, ja nyt sitten sitä kukkuu täällä.

Meillä oli seikkailuviikonloppu ja yövyttiin Hemmolassa. Hieman taisivat pienokaiset olla tavallista levottomampia nukkuessaan, mutta elämä oli silti kovin onnellista. (Ei tosin sillä hetkellä, kun silmään pisti tämän päivän Hesarista se sydäntä kuristava juttu lapsen leukemiasta.) Kiitos vielä sinne suuntaan, kun herkkumustikkapiirakkaa myöten saatiin nauttia luksus-tarjoiluista, saunasta, Kauniista ja rohkeista, seurasta, musiikista, ihanasta kodista... Niin ja Suomeen palanneen Madridin-tädin ilmiintymisestä.

Tänään käytiin sitten myös isomummua moikkaamassa pitkästä aikaa (aika on mennyt sairastamisten lomassa aivan varkain) ja viihdyttiin tosi hyvin. Sinne tuli myös muun muassa Olli-koira, joka Vauvaa vähäsen pelotti.

Vauva täytti tällä viikolla 10 kk ja on... iloinen ja hirveän vauhdikas. Täystuhoksi me häntä sanotaan. Painoi neuvolan mittauksissa melko lailla tasan 10 kg ja oli 77,2 cm pitkä eli aikas huispale. Viihtyy enimmäkseen pystyasennossa (ai että oli taas niin vaikuttunut kävelevästä/juoksevasta Hemmosta!), tukea vasten, siinä steppailee vähän ympäriinsä mutta ei se taida ihan kävelyä vielä olla. Pääsee jo melko luontevasti siitä myös alas ja osaa mennä ikään kuin kyykyn kautta. Ollaan vähäsen aloiteltu maitotuotteita, mm. tänään äitin jäätelötuuttia mummolassa... Se niistä jaloista sokerinvälttelysuunnitelmista. Karies ja sokeriaddiktio on varmaan jo jälkipolvelle siirretty. Saapahan edes jotain konkreettia perintöä. Silti olen aika vakaasti sitä mieltä, että on vain niin ihanaa niissä syömistilanteissa saada jakaa se syömisen intressi ja vastata Vauvan hillittömään uteliaisuuteen eri ruokien kanssa ja antaa maistaa omaa ruokaa. Tulin jopa neuvolantätin nähden juottaneeksi Vauvalle vettä omasta pullostani. Tätin kauhuajatus karieksesta kuului sen aivoista asti, vaikkei se mitään sanonut. BD:kin kuuli. Kunnon parahdus. Se ei varmaan koskaan tarjoaisi omalle lapselleen kariesvaaraista objektia. Mutta kelpo täti se on.

Jack Nicholson on telkkarissa. Olen jonkun kerran miettinyt, että on kyllä melkoinen vääryys, etten täällä blogissa ole mitenkään maininnut rakasta Meryliä. Häneen liittyen olen vain nähnyt paparazzi-kuvan Seiskassa, ja sen mukaan hän oli kävellyt käsi kädessä jonkun kanssa, joka ei ollut hänen aviomiehensä. Waaat?? En voinut uskoa. Sille on jokin luonnollinen selitys.

Lähden pesemään hampaitani, jotka ovat jo melko suorat!!! Iloista viikkoa kaikille, toivotaan että maailmanloppu antaisi odottaa itseään edes sinne jouluviikolle asti eikä taivaalta vaikka putoaisi yllättäen meteoreja tai flyygeleitä niskaan, tai ettei mitään muutakaan sen tyyppistä tapahtuisi, vaan kaikkea hyvää vain. (Sen jälkeen, kun BD:n kanssa päästiin päivystyksestä, onkin oikeastaan tapahtunut vain ihania asioita ja kuulunut hyviä uutisia, joten näillä mennään!)

PS. Ai niin, viime sunnuntaina mummi oli ensimmäinen, joka bongasi Vauvalla kaksi ylähammasta! Hyvästi pikkumummohymy, buhuu!!!!!

lauantai-illan huumaa

Testataanpa, onnistuuko päivittäminen päivystyksestä käsin. BD kompastui keikan jälkeen peräkärryyn ja tärskäytti oikean ohimonsa katukivetyksen laitaan. Hurja sarvi. Muutama tunti on täällä odoteltu, paareilla onneksi, ja kai tämä tarkkailussa olosta käy. Huoh. Planeetat eivät ole tainneet kääntyä meille suotuisiksi vielä, mutta onneksi kuitenkin BD vaikuttaisi olemaan parempaan päin, inshAllah.

Full of Doubt

Pikainen yötervehdys Turusta! Työmatka tuntuu varsin kesäiseltä, kun saa auringon porottaessa kulkea Aurajoen vartta ja kun rakas perhe on mukana.

Ilmiselvä Aurajoki ja uninen kesävauva.

Junamatka tänne sujui omaa Pendolino-pahoinvointiani lukuunottamatta hyvin kantoliinan avustuksella. Mutta puhdasta komiikkaa tämä kyllä välillä on: ollaan syötetty Vauvaa hotellihuoneen vessassa vähissä vaatteissa, BD juoksee hotellin käytävässä lämmittämässä soseita mikrossa, mukana on koko tuttipulloarsenaali tiskiharjoineen ja -aineineen, korvikejauhetta on varissut joka puolelle, ja niin edelleen. Vaikka edelleen imetän aamulla, töitten jälkeen ja illalla, maidontuotannollisesti se taitaa olla lähinnä kosmeettista - mutta sekä minun että Vauvan motivaatio kyseiseen toimintaan on edelleen vahvaa, joten nautimme siis läheisyydestä ja sylistä ainakin toistaiseksi. Viihtyminen täällä on ollut hyvää, sekä virallinen että epävirallinen puoli, ja toivotaan että tämä fiilis jatkuisi vielä huomenna.

Kunhan keretään, päivitetään vähän jotain asumiseen liittyvää, Vauvan kuulumisia ja viimeaikaisia mietintöjäni, niin, "kunhan keretään". [Tänään tiesin päätyneeni oikeaan työryhmään, kun jokaista käsitettä käytettiin varovaisen vainoharhaisesti lainausmerkeissä.] Terkkui!!!

Olemme muuttaneet (ja muuttuneet)

Ennen. 

Jälkeen.

Evakkomatkalla muuttopäivänä.

Muutto inspiroi Vauvan nousemaan tukea vasten seisomaan, jotta kaikkiin kiellettyihin pakkauksiin pääsi paremmin käsiksi. Saman tien alkoi sujua konttaaminen ja itsenäinen istuminen. Ryömimisvaihe kesti siis vain viikon pari. Vaikka kehitysaskeleet tuntuivat sinänsä ihastuttavilta, vauhdikas liikkuminen on sen koommin saanut meidän vanhempien sydämet aivan syrjälleen, kun joka nurkassa piilee surmanloukku. Täytyy kait sen Vauvan pään olla lujaa tekoa, kun jatkuvasti tuo täystuho muksahtelee - ei siihen erkkikään ehdi joka kerta väliin.

Uudessa kodissa ollaan viihdytty mielettömän hyvin. Tämä on tuntunut todelliselta onnenpotkulta. Erityisiä ihanuuksia:

1) Pyykkikoneen poistoletkulle on oma postoputki, ei tarvitse vekslata vessanpöntön kanssa.
2) Ekakerroksessa asuminen on tosi näppärää ja inspiroi muun muassa roskien vientiin!
3) Uusi sohva on sellainen, ettei sen uumenista voi löytyä (vielä) sipsejä, karkkipapereita, kyniä, silmätippapipettejä tai isoisää (niin kuin Viivissä ja Wagnerissa).
4) Koti on kaunis! Vaikka meidän asuminen on täyttä kaaosta, koti itsessään on kaunis! Ja koko talo on kaunis, etenkin entisaikoihin verrattuna. Ja rappukäytävä on kaunis, ei super-kaunis mutta kaunis.
5) Piha on kuin paratiisista, tai niin kuin Aino-mummi sanoo, Notting Hillistä.
6) Naapurissa on kelpo kasvisravintola!
7) Monta muutakin asiaa, mutta BD hoputtaa keskittymään Vauvaan.

Ja muuttumisesta: eilen tehtiin ex tempore -ostos.

Ella ja essu -blogissa tätä suositeltiin.

No niin, nyt tämä anti-kodinhengetär on a) leiponut Vauvalle suolatonta leipää:

Ja b) aktivoinut perheen tekemään yhdessä bataatti-porkkanapihvejä:

Huom. asettelu tuoreen basilikan kanssa Paratiisi-lautaselle, reps!

Valmiit soseet kyllä maksavat miljardin. Joten me aletaan nyt syödä, terkkuja kaikille ja bon appetit!!