Näissä merkeissä (sanoi Simo Frangén)

Kirjoitetaan pikaisesti jotain, vaikka pitäisi olla jo nukkumassa. Eilen kävi niin ihania vieraita, että toivat palak paneeria tullessaan, ja imetysnukutuksen jälkeen piti vielä nousta syömään sen jämät, ja nyt sitten sitä kukkuu täällä.

Meillä oli seikkailuviikonloppu ja yövyttiin Hemmolassa. Hieman taisivat pienokaiset olla tavallista levottomampia nukkuessaan, mutta elämä oli silti kovin onnellista. (Ei tosin sillä hetkellä, kun silmään pisti tämän päivän Hesarista se sydäntä kuristava juttu lapsen leukemiasta.) Kiitos vielä sinne suuntaan, kun herkkumustikkapiirakkaa myöten saatiin nauttia luksus-tarjoiluista, saunasta, Kauniista ja rohkeista, seurasta, musiikista, ihanasta kodista... Niin ja Suomeen palanneen Madridin-tädin ilmiintymisestä.

Tänään käytiin sitten myös isomummua moikkaamassa pitkästä aikaa (aika on mennyt sairastamisten lomassa aivan varkain) ja viihdyttiin tosi hyvin. Sinne tuli myös muun muassa Olli-koira, joka Vauvaa vähäsen pelotti.

Vauva täytti tällä viikolla 10 kk ja on... iloinen ja hirveän vauhdikas. Täystuhoksi me häntä sanotaan. Painoi neuvolan mittauksissa melko lailla tasan 10 kg ja oli 77,2 cm pitkä eli aikas huispale. Viihtyy enimmäkseen pystyasennossa (ai että oli taas niin vaikuttunut kävelevästä/juoksevasta Hemmosta!), tukea vasten, siinä steppailee vähän ympäriinsä mutta ei se taida ihan kävelyä vielä olla. Pääsee jo melko luontevasti siitä myös alas ja osaa mennä ikään kuin kyykyn kautta. Ollaan vähäsen aloiteltu maitotuotteita, mm. tänään äitin jäätelötuuttia mummolassa... Se niistä jaloista sokerinvälttelysuunnitelmista. Karies ja sokeriaddiktio on varmaan jo jälkipolvelle siirretty. Saapahan edes jotain konkreettia perintöä. Silti olen aika vakaasti sitä mieltä, että on vain niin ihanaa niissä syömistilanteissa saada jakaa se syömisen intressi ja vastata Vauvan hillittömään uteliaisuuteen eri ruokien kanssa ja antaa maistaa omaa ruokaa. Tulin jopa neuvolantätin nähden juottaneeksi Vauvalle vettä omasta pullostani. Tätin kauhuajatus karieksesta kuului sen aivoista asti, vaikkei se mitään sanonut. BD:kin kuuli. Kunnon parahdus. Se ei varmaan koskaan tarjoaisi omalle lapselleen kariesvaaraista objektia. Mutta kelpo täti se on.

Jack Nicholson on telkkarissa. Olen jonkun kerran miettinyt, että on kyllä melkoinen vääryys, etten täällä blogissa ole mitenkään maininnut rakasta Meryliä. Häneen liittyen olen vain nähnyt paparazzi-kuvan Seiskassa, ja sen mukaan hän oli kävellyt käsi kädessä jonkun kanssa, joka ei ollut hänen aviomiehensä. Waaat?? En voinut uskoa. Sille on jokin luonnollinen selitys.

Lähden pesemään hampaitani, jotka ovat jo melko suorat!!! Iloista viikkoa kaikille, toivotaan että maailmanloppu antaisi odottaa itseään edes sinne jouluviikolle asti eikä taivaalta vaikka putoaisi yllättäen meteoreja tai flyygeleitä niskaan, tai ettei mitään muutakaan sen tyyppistä tapahtuisi, vaan kaikkea hyvää vain. (Sen jälkeen, kun BD:n kanssa päästiin päivystyksestä, onkin oikeastaan tapahtunut vain ihania asioita ja kuulunut hyviä uutisia, joten näillä mennään!)

PS. Ai niin, viime sunnuntaina mummi oli ensimmäinen, joka bongasi Vauvalla kaksi ylähammasta! Hyvästi pikkumummohymy, buhuu!!!!!