Vauvanen nukkui yön perinteiseen tyyliin, jee! Alkuun noin kuuden tunnin putki ja sitten aamun mittaan lyhyempiä. Hyvä näin, i alla fall. Rokotussekoilu ei siis toivottavasti ole jäänyt päälle.
Aurinkoinen lauantai alkoi ruokailukokeilulla, tällä kertaa vuorossa hedelmät. BD pilkkoi banaanin kolmeen pätkään ja jätti vähän kuorta, jotta tarttuminen olisi helpompaa. Ottaen huomioon Vauvan keskiviikkoisen parsakaalimätön selvästi oli huomattavissa, että se kävi banaanin kimppuun apinanraivolla. Otteen kanssa sai taas vähäsen jeesata, kun Vauva oli niin tarmokkaana haluamassa syödä. Mutta banaanista irronneet palaset olivatkin vähäsen parsakaalihöttöä isompia, ja Vauva meni aivan hämilleen. Kymmenkunta pikkusormen pään kokoista banaaninpalaa kävi kierroksen suussa, selvästi siellä kakomisrefleksivyöhykkeellä asti, ja jonkin verran kakoen ne myös tulivat ulos. Koko ajan Vauvalla oli syvästi huolestunut ilme. Kokeiltiin myös päärynää, ja siitä irronneet pienet palaset sitten veivät Vauvan viimeiset hermot ja parku starttasi. BD:n kanssa meillä kakomiset kyllä kylmäsivät sydäntä, mutta kaikkien neuvojen mukaan se on aivan normaalia ja osa suun motoriikkatreeniä. Joten koetettiin myös lohduttautua ajattelemalla, että bansku taisi toimia mitä parhaimpana motoriikkaharjoituksena, niin selvät kierrokset ne siellä suussa kävivät.
V-setä pölähti meille juuri kylään arvatkaa mistä: pilkkireissulta Hartaanselällä! Huh! Miten siellä jäällä uskaltaa enää olla! Ja BD kertoi just tippuneensa pienenä pilkkiretkellä avantoon ja jäänensä levällään olleista käsistä kiinni avannon suulle. Apua!
Neiti Vauva kaipaa nukutusta äänimerkeistä päätellen, joten se on moro!
lauantai 31. maaliskuuta 2012
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Metrolla mummolaan
No ei me kyllä menty metrolla eikä mummolaan, vaan autolla silmäpolille.
Tämä mamma on vähän angstannut silmäänsä tänään, vaikka Typykkä teki parhaansa koko poliklinikan väen piristämiseksi. Se jutteli iloisesti, vaikka varmaan nälkäkin ehti odotellessa iskeä. Koetin lopulta imettää näkökenttähuoneen nurkan takana, mutta siinä vaiheessa sitten huikattiin harjoittelijan koekaniiniksi ("Ootko ikinä nähny revennyttä verkkokalvoa?" "En!").
Sitten ajeltiin yliopistolle juhlistamaan erästä maisteriutunutta sekä kuulostelemaan kahden viikon päästä koittavia työjuttuja, ja samalla BD (Big Daddy) kävi hoitamassa töitään. Neiti Vauva heräsi juuri siinä vaiheessa, kun äiti olisi mennyt hakemaan lounasta. BD onneksi pelasti tilanteen. Vauva sitten puklaili, kääntyili ja mussutti maissinaksuja työkaverin huoneessa.
Käytiin perinteisellä vaunulenkillä auringon ja alkaessa laskea - ja oi mitä nähtiin, joutsenpariskunta!
Nyt illalla on katsottu Voicea ja Vauva on rokannut menemään - pomppii sylissä, taitaa samalla treenata jo vähän jalkojaan. Selvästi Michael on ykkönen.
Nyt pitää mennä tainnuttamaan lapsosta, kuulemiin!
 |
| Libero-ötökän ratisevat siivet pelastivat automatkan, tai ainakin osia siitä. |
Sitten ajeltiin yliopistolle juhlistamaan erästä maisteriutunutta sekä kuulostelemaan kahden viikon päästä koittavia työjuttuja, ja samalla BD (Big Daddy) kävi hoitamassa töitään. Neiti Vauva heräsi juuri siinä vaiheessa, kun äiti olisi mennyt hakemaan lounasta. BD onneksi pelasti tilanteen. Vauva sitten puklaili, kääntyili ja mussutti maissinaksuja työkaverin huoneessa.
Käytiin perinteisellä vaunulenkillä auringon ja alkaessa laskea - ja oi mitä nähtiin, joutsenpariskunta!
Nyt illalla on katsottu Voicea ja Vauva on rokannut menemään - pomppii sylissä, taitaa samalla treenata jo vähän jalkojaan. Selvästi Michael on ykkönen.
Nyt pitää mennä tainnuttamaan lapsosta, kuulemiin!
torstai 29. maaliskuuta 2012
Typy-tyy, neitonen
Vauva Virkkunen heräili jälleen pitkin yötä ja totesi aamukuudelta, etteivät äidin imetystainnutukset riittäneet aktiviteetiksi. Mutta tänään meillä oli jälleen luksuspäivä: toinen perättäinen tapaaminen H-serkun kanssa keskustassa! Lähdimmekin kärryillä matkaan. Päivä oli pilvinen mutta Vauva tarkkaili sitä uteliaana aina Pikisaareen saakka. Ensimmäinen lintuhavaintomme oli harakka, jonka osalta täytyy myöntää, että frakki näytti viimeisen päälle siivolta ja silitetyltä. Joki oli monin paikoin sulana. Tässä todistusaineistoa:
Meillä oli hauskaa kahvilassa, sillä Hemmo-serkku lainasi Vauvalle pätkän banaanistaan, minkä lisäksi hajamielinen äiti oli kerrankin muistanut pakata maissinaksuja mukaan. Ja aina vain parani: Suvi-täti saapui ystävänsä kanssa paikalle isojen Snickers-boksien kanssa (ei sorruttu!) ja joi seuranamme mansikkasoodaa.
Sitten alkoi päivän agenda eli gender-agenda. Ensin mentiin Ekoihanaan, missä äitiltä meinasi lähteä homma lapasesta. Sen verran voin mainostaa (ja nyt pitää tämän wannabe-äiti-kertojan siirtyä minä-kertojaksi), että minusta tuolta jouluna hankittu body-pöksy-setti on ollut parasta vaatelaatua tähän mennessä, ja niissä on vielä nerokas kaksikokosysteemi, minkä vuoksi menevät piiiitkään päällä, ja kaiken kulutuksen keskellä voi koettaa päteä tällä pienellä eko-aspektilla. Voi olla, että jollekin tulevalle vauvaserkulle tuli jotain hankittua. Mutta varsinaiseen dilemmaan: ihanasta bodysta oli kaksi versiota, toinen, jossa oli pinkki saumanauha (yliopiston tekstiilityön tunnilta pitäisi muistaa, miksi sitä sanotaan, kanttinauhaksiko?) ja toinen, jossa vaaleansininen. Itse kuvio oli valko-ruskea. Punastellen valitsin pinkin. Minkä seurauksena saimme koko ostospaketin räväkän pinkkiin paperikassiin (kun taas R-tätin ostos pakattiin ruskeaan paperikassiin). Huoh. Huoh!
Onneksi seurana oli viisas Riika-täti , jonka kanssa asiaa saattoi pureksia. Olisi varmaankin mahdollista lähestyä tätä hermostuttavaa gender-kysymystä suuren eron tai pienen eron kautta. Suuri ero: sukupuolet ovat erilaisia mutta yhtä hyviä, ja tuo ero on positiivinen asia. Girl power, eläköön kuukautiset ja niin edelleen. Vahvistettakoon naisten asemaa mutta pojat on poikia. Mutta kun tämä äiti on aivan liian viehtynyt Butleriin ja on Gender Troublekin kirjahyllyssä, niin kyllä lähtökohtana olisi pieni ero ja se, että jopa biologinen sukupuoli on diskursiivisesti, kielellisesti tuotettua. Mutta huomata on jo saanut, ettei kieltään, edes omaansa, saa millään kuriin. Pelkät vauvan lempinimetkin ovat sukupuolittuneita, kuten Typytyy ja Neiti Vauva. Lauleluissani ja vauvakielessäni (eli lässytyksessäni) on aina mukana jotain suloisesta ja reippaasta Tytöstä. Ja mietin, mitä kaikkea itse sitä tajuamatta koko ajan puhelenkaan. Nuo nimitykset ja adjektiivit on vielä helppo huomata, mutta kun omat aivoni ovat auttamattomasti sukupuolittuneet, niin vaikka miten räpiköisin, en millään ehdi tajuta kaikkea toimintaani, jossa jatkuvasti sukupuolta tuotan. Kyynel!!! Puhumattakaan siitä, miten ympäristö, ja esimerkiksi jotkut nimeltä mainitsemattomat blogin lukijat, esim. ostavat pinkkejä sukkahousuja. Gender Trouble, totta tosiaan. Mutta ei tässä mitään hanskoja olla lyömässä tiskiin vaan Stockan kanta-asiakaskortti, ja seuraavasta kuvasta voikin bongata agendalle jo aiemmin kirjatun toimenpiteen:
Paluumatkalla kotiin kävelimme vielä Hartaanselän ympäri. Jäälautalle oli kokoontunut koko joukko harmaalokkeja, varikset riitelivät keväiseen tyyliin, ja myös pikkulinnut lentelivät siihen malliin, että jopa pääskyt muistuivat mieleen. Tie oli monin paikoin aivan kuivaa asfalttia. Ja ai että äitiä puristi rinnasta ajatella töihin paluuta kahden viikon päästä.
Juuri kävi ilmi, että House on palannut ruutuun, joten jatkuu ensi numerossa!
PS: Kakkaseikkailun tämänpäiväinen tulema on ollut hyvin pienikokoinen mutta sitäkin porkkanaisempi!
PPS. Iltamuokkaus: kyllä sittenkin päästiin vielä parempiin tuloksiin myöhemmin tänään! :)
 |
| Kurkistus Hartaanselälle. |
Sitten alkoi päivän agenda eli gender-agenda. Ensin mentiin Ekoihanaan, missä äitiltä meinasi lähteä homma lapasesta. Sen verran voin mainostaa (ja nyt pitää tämän wannabe-äiti-kertojan siirtyä minä-kertojaksi), että minusta tuolta jouluna hankittu body-pöksy-setti on ollut parasta vaatelaatua tähän mennessä, ja niissä on vielä nerokas kaksikokosysteemi, minkä vuoksi menevät piiiitkään päällä, ja kaiken kulutuksen keskellä voi koettaa päteä tällä pienellä eko-aspektilla. Voi olla, että jollekin tulevalle vauvaserkulle tuli jotain hankittua. Mutta varsinaiseen dilemmaan: ihanasta bodysta oli kaksi versiota, toinen, jossa oli pinkki saumanauha (yliopiston tekstiilityön tunnilta pitäisi muistaa, miksi sitä sanotaan, kanttinauhaksiko?) ja toinen, jossa vaaleansininen. Itse kuvio oli valko-ruskea. Punastellen valitsin pinkin. Minkä seurauksena saimme koko ostospaketin räväkän pinkkiin paperikassiin (kun taas R-tätin ostos pakattiin ruskeaan paperikassiin). Huoh. Huoh!
Onneksi seurana oli viisas Riika-täti , jonka kanssa asiaa saattoi pureksia. Olisi varmaankin mahdollista lähestyä tätä hermostuttavaa gender-kysymystä suuren eron tai pienen eron kautta. Suuri ero: sukupuolet ovat erilaisia mutta yhtä hyviä, ja tuo ero on positiivinen asia. Girl power, eläköön kuukautiset ja niin edelleen. Vahvistettakoon naisten asemaa mutta pojat on poikia. Mutta kun tämä äiti on aivan liian viehtynyt Butleriin ja on Gender Troublekin kirjahyllyssä, niin kyllä lähtökohtana olisi pieni ero ja se, että jopa biologinen sukupuoli on diskursiivisesti, kielellisesti tuotettua. Mutta huomata on jo saanut, ettei kieltään, edes omaansa, saa millään kuriin. Pelkät vauvan lempinimetkin ovat sukupuolittuneita, kuten Typytyy ja Neiti Vauva. Lauleluissani ja vauvakielessäni (eli lässytyksessäni) on aina mukana jotain suloisesta ja reippaasta Tytöstä. Ja mietin, mitä kaikkea itse sitä tajuamatta koko ajan puhelenkaan. Nuo nimitykset ja adjektiivit on vielä helppo huomata, mutta kun omat aivoni ovat auttamattomasti sukupuolittuneet, niin vaikka miten räpiköisin, en millään ehdi tajuta kaikkea toimintaani, jossa jatkuvasti sukupuolta tuotan. Kyynel!!! Puhumattakaan siitä, miten ympäristö, ja esimerkiksi jotkut nimeltä mainitsemattomat blogin lukijat, esim. ostavat pinkkejä sukkahousuja. Gender Trouble, totta tosiaan. Mutta ei tässä mitään hanskoja olla lyömässä tiskiin vaan Stockan kanta-asiakaskortti, ja seuraavasta kuvasta voikin bongata agendalle jo aiemmin kirjatun toimenpiteen:
 |
| Gender-agenda, askel 2. (Ei vielä löytynyt pikku-Mersuja.) |
Juuri kävi ilmi, että House on palannut ruutuun, joten jatkuu ensi numerossa!
PS: Kakkaseikkailun tämänpäiväinen tulema on ollut hyvin pienikokoinen mutta sitäkin porkkanaisempi!
PPS. Iltamuokkaus: kyllä sittenkin päästiin vielä parempiin tuloksiin myöhemmin tänään! :)
Tänään
Meidän ihana Vauva nukahti tänään päiväunille meidän parisänkyyn, ja kun kävin vähän ajan päästä sitä kurkkimassa, se olikin kääntynyt noin 160 astetta ja näytti mönkivän mahallaan yhä vain. Ja siis viimeisen päälle virkkuna. Se on nyt 5 kuukautta ja viikon vanha, ja voi miten tarkka ja tutkiva sen katse onkaan!
Sitten mentiin kärryillä tapaamaan meidän H-serkkua keskustaan. Viikon ajan olen pönkännyt Vauvan vaunuihinsa jokseenkin istuvaan asentoon, ja ai että se tykkää tarkkailla kevättä tuossa asennossa. Oli puolipilvistä, muutamia lokkeja (ilmeisesti harmaa-), sohjoista. Vauva nukahti jossain Tuiran siltojen paikkeilla. Tänään se näytti kovasti isältään.
Ja illalla ruokailimme! Nimittäin sormi-. Tai täytyy tunnustaa, että siinä on hieman semi-sormiruokailun piirteitä, sillä jossain vaiheessa ruoan muussaamista ja siirtelyä Vauvalla menee hermot siihen, etteivät sen kädet hallitse tilannetta niin hyvin kuin se haluaisi. Ja siinä vaiheessa avitamme pitelemällä höyrytettyä parsakaalin tai kukkakaalin tai porkkanan palasta omassa kädessämme, jolloin vauva saa omilla käsillään ohjata meidän kätemme ruokineen suuhunsa. Ja Vauva söi ties miten paljon tänään! Huomenna on edessä todellinen kakkaseikkailu!
En tiedä, millä hetkellä Vauva taas havahtuu uniltaan ja vaatii minut, tai tarkemmin minuun kiinnitetyn uniassosiaationsa, paikalle ja suuhunsa. Vauva sai melkoisen määrän rokotuksia toissapäivänä, mikä on rikkonut sen unia kahtena viime yönä. Ja jostain käsittämättömästä syystä minua ei silti ole väsyttänyt. Piikinpaikat ovat vaikeuttaneet vaipanvaihtoa ja pyllynpesua. Ne punoittavat ja niiden kohdalla tuntuu myös kovahkot paukamat.
Mutta, koska neiti Vauva on niin tavattoman ihastuttava, niin ajattelin, että kokeilen blogin kirjoittamista. Ihan Vauvasta itsestään, sumeilematta ja sensuroimatta. Ja Vauva-arjesta. Pitää vähän suunnitella tätä kertojanääntä, blogin julkisuutta ja nimien käyttöä ainakin. Mutta ottaen huomioon, etten ollut koskaan liiemmin halunnut biologisia lapsia, tämä on vain käsittämättömän ihanaa ja tärkeää. Onnellista. Etenkin illalla, kun Vauva nukkuu minun ja Villen välissä unipussissaan kädet jooga-asennossa, jollain tapaa niin määrätietoisen näköisenä - se on niin suurta! Silloin koetan nuuhkia sitä ilman että se heräisi.
Tänäänkin meillä on ollut ilo nauttia K-tätin avustuksesta arjessamme. Vauva tunnistaa K:n aivan selvästi ja leväyttää kunnon hymyt silloin puoli yhdeksältä aamulla, kun K tulee pelastamaan minun sikeät uneni Vauva Virkkusen aamuelämältä. Illalla Pirjo-mummukin tuli kyläilemään, ja Vauva oli onnessaan.
Sitten mentiin kärryillä tapaamaan meidän H-serkkua keskustaan. Viikon ajan olen pönkännyt Vauvan vaunuihinsa jokseenkin istuvaan asentoon, ja ai että se tykkää tarkkailla kevättä tuossa asennossa. Oli puolipilvistä, muutamia lokkeja (ilmeisesti harmaa-), sohjoista. Vauva nukahti jossain Tuiran siltojen paikkeilla. Tänään se näytti kovasti isältään.
Ja illalla ruokailimme! Nimittäin sormi-. Tai täytyy tunnustaa, että siinä on hieman semi-sormiruokailun piirteitä, sillä jossain vaiheessa ruoan muussaamista ja siirtelyä Vauvalla menee hermot siihen, etteivät sen kädet hallitse tilannetta niin hyvin kuin se haluaisi. Ja siinä vaiheessa avitamme pitelemällä höyrytettyä parsakaalin tai kukkakaalin tai porkkanan palasta omassa kädessämme, jolloin vauva saa omilla käsillään ohjata meidän kätemme ruokineen suuhunsa. Ja Vauva söi ties miten paljon tänään! Huomenna on edessä todellinen kakkaseikkailu!
En tiedä, millä hetkellä Vauva taas havahtuu uniltaan ja vaatii minut, tai tarkemmin minuun kiinnitetyn uniassosiaationsa, paikalle ja suuhunsa. Vauva sai melkoisen määrän rokotuksia toissapäivänä, mikä on rikkonut sen unia kahtena viime yönä. Ja jostain käsittämättömästä syystä minua ei silti ole väsyttänyt. Piikinpaikat ovat vaikeuttaneet vaipanvaihtoa ja pyllynpesua. Ne punoittavat ja niiden kohdalla tuntuu myös kovahkot paukamat.
Mutta, koska neiti Vauva on niin tavattoman ihastuttava, niin ajattelin, että kokeilen blogin kirjoittamista. Ihan Vauvasta itsestään, sumeilematta ja sensuroimatta. Ja Vauva-arjesta. Pitää vähän suunnitella tätä kertojanääntä, blogin julkisuutta ja nimien käyttöä ainakin. Mutta ottaen huomioon, etten ollut koskaan liiemmin halunnut biologisia lapsia, tämä on vain käsittämättömän ihanaa ja tärkeää. Onnellista. Etenkin illalla, kun Vauva nukkuu minun ja Villen välissä unipussissaan kädet jooga-asennossa, jollain tapaa niin määrätietoisen näköisenä - se on niin suurta! Silloin koetan nuuhkia sitä ilman että se heräisi.
Tänäänkin meillä on ollut ilo nauttia K-tätin avustuksesta arjessamme. Vauva tunnistaa K:n aivan selvästi ja leväyttää kunnon hymyt silloin puoli yhdeksältä aamulla, kun K tulee pelastamaan minun sikeät uneni Vauva Virkkusen aamuelämältä. Illalla Pirjo-mummukin tuli kyläilemään, ja Vauva oli onnessaan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)