Typy-tyy, neitonen

Vauva Virkkunen heräili jälleen pitkin yötä ja totesi aamukuudelta, etteivät äidin imetystainnutukset riittäneet aktiviteetiksi. Mutta tänään meillä oli jälleen luksuspäivä: toinen perättäinen tapaaminen H-serkun kanssa keskustassa! Lähdimmekin kärryillä matkaan. Päivä oli pilvinen mutta Vauva tarkkaili sitä uteliaana aina Pikisaareen saakka. Ensimmäinen lintuhavaintomme oli harakka, jonka osalta täytyy myöntää, että frakki näytti viimeisen päälle siivolta ja silitetyltä. Joki oli monin paikoin sulana. Tässä todistusaineistoa:

Kurkistus Hartaanselälle.

Meillä oli hauskaa kahvilassa, sillä Hemmo-serkku lainasi Vauvalle pätkän banaanistaan, minkä lisäksi hajamielinen äiti oli kerrankin muistanut pakata maissinaksuja mukaan. Ja aina vain parani: Suvi-täti saapui ystävänsä kanssa paikalle isojen Snickers-boksien kanssa (ei sorruttu!) ja joi seuranamme mansikkasoodaa.

Sitten alkoi päivän agenda eli gender-agenda. Ensin mentiin Ekoihanaan, missä äitiltä meinasi lähteä homma lapasesta. Sen verran voin mainostaa (ja nyt pitää tämän wannabe-äiti-kertojan siirtyä minä-kertojaksi), että minusta tuolta jouluna hankittu body-pöksy-setti on ollut parasta vaatelaatua tähän mennessä, ja niissä on vielä nerokas kaksikokosysteemi, minkä vuoksi menevät piiiitkään päällä, ja kaiken kulutuksen keskellä voi koettaa päteä tällä pienellä eko-aspektilla. Voi olla, että jollekin tulevalle vauvaserkulle tuli jotain hankittua. Mutta varsinaiseen dilemmaan: ihanasta bodysta oli kaksi versiota, toinen, jossa oli pinkki saumanauha (yliopiston tekstiilityön tunnilta pitäisi muistaa, miksi sitä sanotaan, kanttinauhaksiko?) ja toinen, jossa vaaleansininen. Itse kuvio oli valko-ruskea. Punastellen valitsin pinkin. Minkä seurauksena saimme koko ostospaketin räväkän pinkkiin paperikassiin (kun taas R-tätin ostos pakattiin ruskeaan paperikassiin). Huoh. Huoh!

Onneksi seurana oli viisas Riika-täti , jonka kanssa asiaa saattoi pureksia. Olisi varmaankin mahdollista lähestyä tätä hermostuttavaa gender-kysymystä suuren eron tai pienen eron kautta. Suuri ero: sukupuolet ovat erilaisia mutta yhtä hyviä, ja tuo ero on positiivinen asia. Girl power, eläköön kuukautiset ja niin edelleen. Vahvistettakoon naisten asemaa mutta pojat on poikia. Mutta kun tämä äiti on aivan liian viehtynyt Butleriin ja on Gender Troublekin kirjahyllyssä, niin kyllä lähtökohtana olisi pieni ero ja se, että jopa biologinen sukupuoli on diskursiivisesti, kielellisesti tuotettua. Mutta huomata on jo saanut, ettei kieltään, edes omaansa, saa millään kuriin. Pelkät vauvan lempinimetkin ovat sukupuolittuneita, kuten Typytyy ja Neiti Vauva. Lauleluissani ja vauvakielessäni (eli lässytyksessäni) on aina mukana jotain suloisesta ja reippaasta Tytöstä. Ja mietin, mitä kaikkea itse sitä tajuamatta koko ajan puhelenkaan. Nuo nimitykset ja adjektiivit on vielä helppo huomata, mutta kun omat aivoni ovat auttamattomasti sukupuolittuneet, niin vaikka miten räpiköisin, en millään ehdi tajuta kaikkea toimintaani, jossa jatkuvasti sukupuolta tuotan. Kyynel!!! Puhumattakaan siitä, miten ympäristö, ja esimerkiksi jotkut nimeltä mainitsemattomat blogin lukijat, esim. ostavat pinkkejä sukkahousuja. Gender Trouble, totta tosiaan. Mutta ei tässä mitään hanskoja olla lyömässä tiskiin vaan Stockan kanta-asiakaskortti, ja seuraavasta kuvasta voikin bongata agendalle jo aiemmin kirjatun toimenpiteen:

Gender-agenda, askel 2.
(Ei vielä löytynyt pikku-Mersuja.)

Paluumatkalla kotiin kävelimme vielä Hartaanselän ympäri. Jäälautalle oli kokoontunut koko joukko harmaalokkeja, varikset riitelivät keväiseen tyyliin, ja myös pikkulinnut lentelivät siihen malliin, että jopa pääskyt muistuivat mieleen. Tie oli monin paikoin aivan kuivaa asfalttia. Ja ai että äitiä puristi rinnasta ajatella töihin paluuta kahden viikon päästä.

Juuri kävi ilmi, että House on palannut ruutuun, joten jatkuu ensi numerossa!

PS: Kakkaseikkailun tämänpäiväinen tulema on ollut hyvin pienikokoinen mutta sitäkin porkkanaisempi!
PPS. Iltamuokkaus: kyllä sittenkin päästiin vielä parempiin tuloksiin myöhemmin tänään! :)