Jaksamisongelmia

Jälleen pahoittelumme hiljaisuudesta. Ei vain ole ollut yhtään energiaa. Tämän seurauksena iski vielä monen päivän migreenikin, jota nyt koetan lepäillä pois. On se kyllä totta, että tämä vauvavuosi on tosi rankka. Vaikkakin oma väsymykseni varmaan käynnistyi esimerkiksi sillä, että väänsin ympärivuorokautisesti gradua ne neljä viikkoa ennen Vauvan syntymää, vielä kolme tuntia ennen synnytystäkin; ensimmäisenä yönä sairaalassa näin unta mikroetnografisen diskurssianalyysin tekemisestä. Vauvan koliikki alkoi viikon ikäisenä, joten silloinkaan ei levätty, ja siinä vaiheessa myös kirjoittelin sen gradun sitten loppuun. Nyt välillä olen miettinyt sitä, että oliko liian aikaista palata töihin, kun Vauva oli vasta puolivuotias. No, rankkaa on. Tänään tuli postissa viimeisin Amazon-kiusaukseni Doing Foucault in Early Childhood Studies, ja tuntuu ihan väärältä kärsiä päänsärystä, kun voisi lukea jotain niin houkuttelevaa.

Vauva on ollut todella hyväntuulinen. Hän on saanut nyt "kesän" mittaan ensikosketuksensa nurmikkoon, jota on ensin arkaillut. Mutta kun sunnuntaina hänet istutimme nurmikolle, hän alkoikin riemusta kiljahdellen repiä ruohikkoa.

Neiti Kesäheinä.

Vauva täyttää huomenna 8 kokonaista kuukautta. Eikö se ole aika paljon?!? Väsymys (uupumus) on kuitenkin saanut tinkimään jonkin verran omista tavoitteista. Niin paljon kuin imetys on minulle merkinnyt, viikon sisään on ollut pakko öisin priorisoida oma uni. Vauvalla oli tiheän heräilyn pätkä tuota ennen, minkä seurauksena voimani eivät meinanneet enää riittää töissä käyntiin; joten nyt BD on antanut yöllä Vauvalle korvikesatsin ja minä olen saanut jatkaa uniani Vauvan herätessä. Vuodenvaihteesta saakka olimme selvinneet öiden läpi imetyksellä, joten BD on saanut nukkua ehyitä öitä tähän saakka. Yöimetykset ovat kuitenkin tärkeitä imetyksen jatkumisen kannalta, joten minua vähän huolettaa, miten tässä kaiken kaikkiaan käy. Silti, olen ihan poikki, eikä tässä sikäli ole muuta vaihtoehtoa. Olisi varmaan pitänyt jäädä pidemmäksi aikaa kotiin, jos olisin aikonut voida tosissani priorisoida imetyksen. Huoh.

Lisäksi nyt, kun Vauva syö monta kertaa päivässä, sormiruokailu on ihan järisyttävän rankkaa. Ei jösses sitä kasvisten keittelyä ja siivoa! Olkoonkin, että BD on pääsääntöisesti kantanut ruokailuista vastuuta. Yksi ruokailu kestää helposti tunnin, kun kaikessa rauhassa syödään. Niitä sitten viidesti päivässä... Joten nyt viikon verran olemme "täydentäneet" (kröhöm) ruokavaliota valmiilla purkeilla. Etenkin marjasoseet ovat toimineet Vauvalle erinomaisesti. Tänään kylläkin myös toteutui ensimmäisiä kertoja se, että söimme kaikki periaatteessa samaa ruokaa, nauhamakaronia ja jauhelihakastiketta, ja hauskaa se oli. Tämä on varmaan tällainen ylimenovaihe, kun vielä on aika rajoitettua tuo, mitä Vauva syö, mutta myöskin ensihuuma on laskenut. Jos energiaa olisi, voisimme suunnitella Vauvan ruokalajiston kehittämistä edelleen, mutta olemme tällä hetkellä lähinnä survival-tasolla.

Kaksi iloista uutista saimme eilen. Neuvolassa Vauva oli mittausten mukaan kasvanut hienosti: 74,8 cm ja 9,48 kg. Terkka ei ollut ensin uskoa pituusmittaa, mutta kuulemma se BD:n mukaan on nyt jollain sellaisella sigma-käyrällä (...), joka on vanhempien pituuden mukaan ennustettavissa. Ja toisekseen unelmakämppämme oli hienosti läpäissyt homekoiratutkimuksen ja sai vielä oikein hyvät arviot, joten muutto alkaa nyt näyttää todelliselta. Huh! Lainatarjouksia olemme juosseet kilpailuttamassa eri pankeissa, ja surullista kyllä oma rakas kotipankkini on toiminut aika kehnosti tässä. Isoja murroksia siis henkisesti on edessä sekä pankin vaihdon että kodin suhteen; ihan aikakin kyllä, ei siinä mitään. Mutta näin uupuneena olisi ehkä silti ollut näppärää, että elämänsä ensimmäisen kunnon kesäloman olisi saanut lötköillä. No, asunto on ihku joka tapauksessa. 

Lähden nukutusimettämään. Ihanaa juhannusta siltä varalta, ettemme ehdi kirjoitella mitään sitä ennen. Olisi monesti mielessä kaikkea, mitä haluaisi kertoa, mutta ei irtoa. Onkohan elämän energiataso vielä joskus sellainen, kuin se joskus ennen Vauvaa oli? Vieläkö joskus elämässä saan nukkua 14 tuntia putkeen heräämättä kertaakaan?

Äe-tih, tä-tä-täh

Baden-Baden-kesävauva hulppeassa kylkiasennossaan tasapainoilemassa.

Vauvan puhe on muuttunut ja hän on toden teolla oppinut t:n. Juttelut voivat kestää kymmenen minuuttia ja ovat varsin hauskan kuuloisia. (Juuri nyt Vauva otti kaukosäätimen ja keskeytti Frendien katseluni!! Tätä ennen Vauva tehokkaasti syötti salasanoja BD:n koneelle kirjautuakseen, mutta muutamaan kertaan kone ilmoitti, että "väärä salasana".) Välillä se/hän selvästi sanoo "äi-tih" ja myös äsken "täh-tih", mutta eiväthän ne tietenkään mitään vielä tarkoita; silti, on selitettävä Vauvalle, että niin juuri, äiti äiti. Ehkä hänen ensimmäiseksi sanakseen silti tulee gleba (homesienilajike) niin kuin Emmalla Frendeissä.
Viikon sisään Vauva on myös oppinut ryömimään, alustavasti, oikean puolisesti lähinnä, mutta kyllä sillä tyylillä eteenpäin pääsee. Ja juomaan nokkamukista. Se/hän on nyt 7,5 kuukautta, ja välähdyksinä jo näkee, millainen taapero hänestä on kehittymässä.

Me nyt lienemme kuukauden päästä muuttamassa siihen ihanaan 1950-vuoden kerrostaloon. Myyjän kanssa on asiasta kirjallisesti sovittu, jos vain ehdot täyttyvät. Melkoinen mullistus sen jälkeen, kun on asunut tässä asunnossa 12,5 vuotta.

Vauvalla menee hermot siihen, etten osoita kaikkea huomiotani hänelle, joten enempää ei auta kirjailla.

Vanha kuusi valvoo

Meidän lähikontaktipääsky on tainnut palata tuohon räystääseen, jota voi sohvalla makoillessa seurata. Toisaalta sohvalla makoilu taitaa tänä vuonna olla huomattavasti vähäisempää kuin edellisinä vuosina. Ainakaan viime aikoina en ole päässyt edes katsomaan Frendejä.

Meidän asuntotarjous oli hyväksytty toiselle kierrokselle. Emme saa korotettua vastatarjousta auki. Mitäkähän me asian suhteen tekisimme? Kävimme kolmestaan tänään hengailemassa talon pihassa. Piha on molemmilta puolilta aivan ihana. Etupihalla on pieni parkkipaikka, ja sen laidassa kukki iso tuomi.

Voisipa tuoksunkin tallentaa Lumialla.

Ja sitten se takapiha!! Ensinnäkin sinne johtaa melkein satumainen, kaunis metalliportti. Piha on iso ja vehreä ja hieman varjoisa ja kaunis. Siellä on hiekkalaatikko ja vauvankiikku, jossa Vauva tänään keinui elämänsä ensimmäistä kertaa ja kikatti. Ja sitten, ne södergranilaiset valtavan korkeat kuuset! Joitain koristemäntyjäkin pihassa oli, ja tietysti pihlajia. Se tuntui liian hyvältä ollakseen totta, ja niin varmaan onkin. Katselimme asunnon ikkunoita, ne ovat läpi talon. Naapuritkin ovat vaikuttaneet tosi mukavilta, ja kaikki meidät ohittaneet ovat tervehtineet ystävällisesti.

Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet,
kaikki unelmani ovat veden lailla valuneet pois,
ja kaikesta siitä, mitä rakastin, on jäljellä ainoastaan
sininen taivas ja muutamia kalpeita tähtiä.

Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa. Tyhjyys lepää. Vesi on vaiti.
Vanha kuusi valvoo ja muistelee valkoista pilveä, jota se on suudellut unessa.
-Edith Södergran

Lyhytotsatukkainen mussukka kierii ympäriinsä ilman vaippaa ja tuli nyt kaveriksi koneen ääreen. Mukavia haaveita kesäkuussa.

Esiintulo

Tänään nukkumaan mennessä huomattiin odotettu tulokas, ja vielä kaksin kappalein! Vauvan ikenestä tuntui kaksi pientä ja terävää kohtaa, Vauvan ekat hampaat! Olisivatkohan ne olleet syynä viime viikon yöheräilyihin, toivotaan ainakin niin. Hampaat!!

Toinen merkittävä tapahtuma oli, että Vauvan torkkuessa imetyksellä mamma saksi sokkona kynsisaksilla hänen Juice Leskis -etutukkaansa vähemmäksi. Tukka olisi yltänyt jo sinne hampaisiin saakka.

Ja kolmas jännittävä seikka on se, että teimme tarjouksen siitä ihanasta asunnosta. Saimme konsultaation vielä eräältä entiseltä oululaiselta kansanedustajaltakin, joka nykyisin työskentelee asuntohommissa. Olo on hyvä, sillä molempi parempi - asunto on tosi ihana, jos sen saamme, mutta toisaalta säästämme paljon hermoja ja vaivaa, jos emme lähivuosina joudu putkiremontin jalkoihin. Kävimme tänään (BD:n) periaatteen vuoksi katsomassa myös Järki-Ratkaisua. Kodinhoitohuoneineen ja leikkipihoineen sen jokainen neliömetri välitti tietoa, että Olen Järkevä Ratkaisu. Se ei olisi ollenkaan huono vaihtoehto sijaintinsakaan puolesta, mutta romantiikkaa kolmio ei ollut nähnytkään. Tässä huudeilla on vielä kolmas mieluisa mahdollisuus tarjolla, joten ei siis mitään hätää, jos tämä tarjous ei tuota hedelmää. Kiirettäkään meillä ei ole.

Kesäistä viikkoa joka suuntaan - välttäkää joutumista meidän Vauvan hampaisiin!

Baden-Baden

Anteeksi hiljaiselo. Ei vain millään ole irronnut. Ollaan saatu osaksemme sitä universumin karmaa, kun asioita vain rytisee liikaa niskaan kerralla eikä jaksa. Tosin maailmankaikkeus on osoittanut ainakin periaatteessa armoa jo tiistaista saakka, mutta ihan poikki ollaan silti. Ja sittenkin tänään samoihin ylioppilasjuhliin sattui lukion (pitkän...) matematiikan opettaja, joka ääneen muisteli meikäläisen kirjoitusfloppia ja kyllä nolotti. Sittenkin nolotti, vaikka matematiikan approbatur harmitti aikanaan paljon vähemmän kuin äidinkielen 95 pisteen tippuminen 93 pisteeseen, vaikka se edelleen pysyi laudaturina. Mutta YTL olikin tehnyt matikassa kohdallani virheen ja lähettänyt vahingossa tuloksena magnan, heh. Lämmöllä, nimittäin maailmankaikkeuden entropian hukkalämmöllä, muistan derivointitunteja (joilta tosin enimmäkseen olin poissa).

Päähenkilömme Vauvan elämässä ei ole tapahtunut suuria mullistuksia. Hän ei edelleenkään varsinaisesti ryömi saati konttaa. Mutta, hän kyllä kierii ja mönkii entistä sulavammin ja lisäksi nousee kontalleen ja hytkyttelee. Pirjo-mummu väittää nähneensä kolmesti konttausta, mutta omiin silmiini sitä ei ole osunut. Erityisesti Vauva on harjaantunut Baden-Baden-asennossa: kellistelee kyljellään erinomaisen tarkasti juuri siinä kulmassa kuin toivoo, kummalla kyljellä vain.

Vauvarokon jälkeen Vauva on ollut erittäin hyväntuulinen ja iloinen. Sen jutteluun on tullut uusia äänteitä, mutten osaa nimetä, mitä. Hemmo-serkun viisas äiti taisi sanoa, että ensin kehittyvät labiaaliset äänteet kuten m ja p ja sitten dentaaliset äänteet kuten t. Tai jotain näin viisasta, en taida tarkalleen muistaa. Tuon suuntaista on kyllä kuulunutkin Vauvan jutteluissa. Olen paukapäineni oppinut ulkoa Kirsi Kunnaksen runon kissoista Miu, Mau, Mou ja Miumaumou, ja sitä luettelen Vauvalle iltaisin (Kunnaksesta oli hyvä haastattelu pari viikkoa sitten Suomen Kuvalehdessä; kuulemma puolen vuoden iästä eteenpäin vauvoille pitäisi lukea hirveästi - mutta miten niille voi lukea, kun ainakin tapaus Vauva keskittyy edelleen vain kirjojen syömiseen??). Olen lukenut himokkaasti Vauva-lehteä ja tehnyt muun muassa havainnon, että se on paljon paljon tasokkaampi kuin Kaksplus, joka puolestaan on stereotyyppinen ja normatiivinen.

Koska Vauva on panostanut liikekannalla olemiseen, se on jatkanut poukkoiluaan myös öisin. Aamulla töihin menevän, uniassosiaation ruumiillistumaa edustavan imettäjän kannalta tilanne ei ole kovinkaan myönteinen. Vauva siis mönkii sängyssä virkeänä, pää pystyssä, intopinkeänä, pitkin yötä, eikä rauhoitu saati nukahda uudelleen imetystainnutuksella.

Ollaan innostuttu eräästä asunnosta kovasti. Mutta nyt illalla kuulimme, että meillä on myös kilpaileva tarjouksentekijä, ja tämä masensi jo kovin toiveikkaaksi äitynyttä mielentilaamme. Elämä on. Myönteistä on se, että on ylipäätään olemassa innostuttavia asuntoja. Sen asunnon olohuoneen matolla Vauvakin kieriskeli varsin innostuneena.

Omista ylioppilasjuhlistani on tasan 11 vuotta. Toinen kesäkuuta 2001 palasimme BD:n kanssa yhteen. Nimittäin Wäinössä. BD:n aloitteesta, annettuani lopulta periksi puolitoista vuotta kestäneen stalkkaukseni. Luultavasti tämän kaltaiset elämän tapahtumaketjut pyrkivät osoittamaan, että kaikki menee kuitenkin oikein. Asiat voivat olla kamalia ja vaikeita ja tuskallisia ja kärsimyksentäyteisiä, mutta lopulta asiat, joiden kuuluu tapahtua, tapahtuvat. Ja jos ei tällaisia näkökulmia halua pohtia, voi aina keskittyä peipon lauluun.