Jaksamisongelmia

Jälleen pahoittelumme hiljaisuudesta. Ei vain ole ollut yhtään energiaa. Tämän seurauksena iski vielä monen päivän migreenikin, jota nyt koetan lepäillä pois. On se kyllä totta, että tämä vauvavuosi on tosi rankka. Vaikkakin oma väsymykseni varmaan käynnistyi esimerkiksi sillä, että väänsin ympärivuorokautisesti gradua ne neljä viikkoa ennen Vauvan syntymää, vielä kolme tuntia ennen synnytystäkin; ensimmäisenä yönä sairaalassa näin unta mikroetnografisen diskurssianalyysin tekemisestä. Vauvan koliikki alkoi viikon ikäisenä, joten silloinkaan ei levätty, ja siinä vaiheessa myös kirjoittelin sen gradun sitten loppuun. Nyt välillä olen miettinyt sitä, että oliko liian aikaista palata töihin, kun Vauva oli vasta puolivuotias. No, rankkaa on. Tänään tuli postissa viimeisin Amazon-kiusaukseni Doing Foucault in Early Childhood Studies, ja tuntuu ihan väärältä kärsiä päänsärystä, kun voisi lukea jotain niin houkuttelevaa.

Vauva on ollut todella hyväntuulinen. Hän on saanut nyt "kesän" mittaan ensikosketuksensa nurmikkoon, jota on ensin arkaillut. Mutta kun sunnuntaina hänet istutimme nurmikolle, hän alkoikin riemusta kiljahdellen repiä ruohikkoa.

Neiti Kesäheinä.

Vauva täyttää huomenna 8 kokonaista kuukautta. Eikö se ole aika paljon?!? Väsymys (uupumus) on kuitenkin saanut tinkimään jonkin verran omista tavoitteista. Niin paljon kuin imetys on minulle merkinnyt, viikon sisään on ollut pakko öisin priorisoida oma uni. Vauvalla oli tiheän heräilyn pätkä tuota ennen, minkä seurauksena voimani eivät meinanneet enää riittää töissä käyntiin; joten nyt BD on antanut yöllä Vauvalle korvikesatsin ja minä olen saanut jatkaa uniani Vauvan herätessä. Vuodenvaihteesta saakka olimme selvinneet öiden läpi imetyksellä, joten BD on saanut nukkua ehyitä öitä tähän saakka. Yöimetykset ovat kuitenkin tärkeitä imetyksen jatkumisen kannalta, joten minua vähän huolettaa, miten tässä kaiken kaikkiaan käy. Silti, olen ihan poikki, eikä tässä sikäli ole muuta vaihtoehtoa. Olisi varmaan pitänyt jäädä pidemmäksi aikaa kotiin, jos olisin aikonut voida tosissani priorisoida imetyksen. Huoh.

Lisäksi nyt, kun Vauva syö monta kertaa päivässä, sormiruokailu on ihan järisyttävän rankkaa. Ei jösses sitä kasvisten keittelyä ja siivoa! Olkoonkin, että BD on pääsääntöisesti kantanut ruokailuista vastuuta. Yksi ruokailu kestää helposti tunnin, kun kaikessa rauhassa syödään. Niitä sitten viidesti päivässä... Joten nyt viikon verran olemme "täydentäneet" (kröhöm) ruokavaliota valmiilla purkeilla. Etenkin marjasoseet ovat toimineet Vauvalle erinomaisesti. Tänään kylläkin myös toteutui ensimmäisiä kertoja se, että söimme kaikki periaatteessa samaa ruokaa, nauhamakaronia ja jauhelihakastiketta, ja hauskaa se oli. Tämä on varmaan tällainen ylimenovaihe, kun vielä on aika rajoitettua tuo, mitä Vauva syö, mutta myöskin ensihuuma on laskenut. Jos energiaa olisi, voisimme suunnitella Vauvan ruokalajiston kehittämistä edelleen, mutta olemme tällä hetkellä lähinnä survival-tasolla.

Kaksi iloista uutista saimme eilen. Neuvolassa Vauva oli mittausten mukaan kasvanut hienosti: 74,8 cm ja 9,48 kg. Terkka ei ollut ensin uskoa pituusmittaa, mutta kuulemma se BD:n mukaan on nyt jollain sellaisella sigma-käyrällä (...), joka on vanhempien pituuden mukaan ennustettavissa. Ja toisekseen unelmakämppämme oli hienosti läpäissyt homekoiratutkimuksen ja sai vielä oikein hyvät arviot, joten muutto alkaa nyt näyttää todelliselta. Huh! Lainatarjouksia olemme juosseet kilpailuttamassa eri pankeissa, ja surullista kyllä oma rakas kotipankkini on toiminut aika kehnosti tässä. Isoja murroksia siis henkisesti on edessä sekä pankin vaihdon että kodin suhteen; ihan aikakin kyllä, ei siinä mitään. Mutta näin uupuneena olisi ehkä silti ollut näppärää, että elämänsä ensimmäisen kunnon kesäloman olisi saanut lötköillä. No, asunto on ihku joka tapauksessa. 

Lähden nukutusimettämään. Ihanaa juhannusta siltä varalta, ettemme ehdi kirjoitella mitään sitä ennen. Olisi monesti mielessä kaikkea, mitä haluaisi kertoa, mutta ei irtoa. Onkohan elämän energiataso vielä joskus sellainen, kuin se joskus ennen Vauvaa oli? Vieläkö joskus elämässä saan nukkua 14 tuntia putkeen heräämättä kertaakaan?