Anteeksi hiljaiselo. Ei vain millään ole irronnut. Ollaan saatu osaksemme sitä universumin karmaa, kun asioita vain rytisee liikaa niskaan kerralla eikä jaksa. Tosin maailmankaikkeus on osoittanut ainakin periaatteessa armoa jo tiistaista saakka, mutta ihan poikki ollaan silti. Ja sittenkin tänään samoihin ylioppilasjuhliin sattui lukion (pitkän...) matematiikan opettaja, joka ääneen muisteli meikäläisen kirjoitusfloppia ja kyllä nolotti. Sittenkin nolotti, vaikka matematiikan approbatur harmitti aikanaan paljon vähemmän kuin äidinkielen 95 pisteen tippuminen 93 pisteeseen, vaikka se edelleen pysyi laudaturina. Mutta YTL olikin tehnyt matikassa kohdallani virheen ja lähettänyt vahingossa tuloksena magnan, heh. Lämmöllä, nimittäin maailmankaikkeuden entropian hukkalämmöllä, muistan derivointitunteja (joilta tosin enimmäkseen olin poissa).
Päähenkilömme Vauvan elämässä ei ole tapahtunut suuria mullistuksia. Hän ei edelleenkään varsinaisesti ryömi saati konttaa. Mutta, hän kyllä kierii ja mönkii entistä sulavammin ja lisäksi nousee kontalleen ja hytkyttelee. Pirjo-mummu väittää nähneensä kolmesti konttausta, mutta omiin silmiini sitä ei ole osunut. Erityisesti Vauva on harjaantunut Baden-Baden-asennossa: kellistelee kyljellään erinomaisen tarkasti juuri siinä kulmassa kuin toivoo, kummalla kyljellä vain.
Vauvarokon jälkeen Vauva on ollut erittäin hyväntuulinen ja iloinen. Sen jutteluun on tullut uusia äänteitä, mutten osaa nimetä, mitä. Hemmo-serkun viisas äiti taisi sanoa, että ensin kehittyvät labiaaliset äänteet kuten m ja p ja sitten dentaaliset äänteet kuten t. Tai jotain näin viisasta, en taida tarkalleen muistaa. Tuon suuntaista on kyllä kuulunutkin Vauvan jutteluissa. Olen paukapäineni oppinut ulkoa Kirsi Kunnaksen runon kissoista Miu, Mau, Mou ja Miumaumou, ja sitä luettelen Vauvalle iltaisin (Kunnaksesta oli hyvä haastattelu pari viikkoa sitten Suomen Kuvalehdessä; kuulemma puolen vuoden iästä eteenpäin vauvoille pitäisi lukea hirveästi - mutta miten niille voi lukea, kun ainakin tapaus Vauva keskittyy edelleen vain kirjojen syömiseen??). Olen lukenut himokkaasti Vauva-lehteä ja tehnyt muun muassa havainnon, että se on paljon paljon tasokkaampi kuin Kaksplus, joka puolestaan on stereotyyppinen ja normatiivinen.
Koska Vauva on panostanut liikekannalla olemiseen, se on jatkanut poukkoiluaan myös öisin. Aamulla töihin menevän, uniassosiaation ruumiillistumaa edustavan imettäjän kannalta tilanne ei ole kovinkaan myönteinen. Vauva siis mönkii sängyssä virkeänä, pää pystyssä, intopinkeänä, pitkin yötä, eikä rauhoitu saati nukahda uudelleen imetystainnutuksella.
Ollaan innostuttu eräästä asunnosta kovasti. Mutta nyt illalla kuulimme, että meillä on myös kilpaileva tarjouksentekijä, ja tämä masensi jo kovin toiveikkaaksi äitynyttä mielentilaamme. Elämä on. Myönteistä on se, että on ylipäätään olemassa innostuttavia asuntoja. Sen asunnon olohuoneen matolla Vauvakin kieriskeli varsin innostuneena.
Omista ylioppilasjuhlistani on tasan 11 vuotta. Toinen kesäkuuta 2001 palasimme BD:n kanssa yhteen. Nimittäin Wäinössä. BD:n aloitteesta, annettuani lopulta periksi puolitoista vuotta kestäneen stalkkaukseni. Luultavasti tämän kaltaiset elämän tapahtumaketjut pyrkivät osoittamaan, että kaikki menee kuitenkin oikein. Asiat voivat olla kamalia ja vaikeita ja tuskallisia ja kärsimyksentäyteisiä, mutta lopulta asiat, joiden kuuluu tapahtua, tapahtuvat. Ja jos ei tällaisia näkökulmia halua pohtia, voi aina keskittyä peipon lauluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti