Meidän lähikontaktipääsky on tainnut palata tuohon räystääseen, jota voi sohvalla makoillessa seurata. Toisaalta sohvalla makoilu taitaa tänä vuonna olla huomattavasti vähäisempää kuin edellisinä vuosina. Ainakaan viime aikoina en ole päässyt edes katsomaan Frendejä.
Meidän asuntotarjous oli hyväksytty toiselle kierrokselle. Emme saa korotettua vastatarjousta auki. Mitäkähän me asian suhteen tekisimme? Kävimme kolmestaan tänään hengailemassa talon pihassa. Piha on molemmilta puolilta aivan ihana. Etupihalla on pieni parkkipaikka, ja sen laidassa kukki iso tuomi.
 |
| Voisipa tuoksunkin tallentaa Lumialla. |
Ja sitten se takapiha!! Ensinnäkin sinne johtaa melkein satumainen, kaunis metalliportti. Piha on iso ja vehreä ja hieman varjoisa ja kaunis. Siellä on hiekkalaatikko ja vauvankiikku, jossa Vauva tänään keinui elämänsä ensimmäistä kertaa ja kikatti. Ja sitten, ne södergranilaiset valtavan korkeat kuuset! Joitain koristemäntyjäkin pihassa oli, ja tietysti pihlajia. Se tuntui liian hyvältä ollakseen totta, ja niin varmaan onkin. Katselimme asunnon ikkunoita, ne ovat läpi talon. Naapuritkin ovat vaikuttaneet tosi mukavilta, ja kaikki meidät ohittaneet ovat tervehtineet ystävällisesti.
Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet,
kaikki unelmani ovat veden lailla valuneet pois,
ja kaikesta siitä, mitä rakastin, on jäljellä ainoastaan
sininen taivas ja muutamia kalpeita tähtiä.
Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa. Tyhjyys lepää. Vesi on vaiti.
Vanha kuusi valvoo ja muistelee valkoista pilveä, jota se on suudellut unessa.
-Edith Södergran
Lyhytotsatukkainen mussukka kierii ympäriinsä ilman vaippaa ja tuli nyt kaveriksi koneen ääreen. Mukavia haaveita kesäkuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti