Lentäjän poika

Vauva osaa relaa! (Edes yksi meistä.)

Tänään ajatukseni pääsivät herkuttelemaan kunnon poststrukturalistisille sessioille. Parhaillaan käsiteltiin derridalaista dekonstruktiota, kun Lumiaan pärähti viesti, että Vauvan kakka oli ollut mahtava ja kiinteä. Sehän oli suorastaan postmodernia leikkiä, Derrida ois saattanut tykätä. Mutta mielettömät muutokset ovat siis meneillään meidän Vauvan mahassa.

Joululahjaksi saadut leffaliput vanhenevat huomenna, joten BD meni elokuviin katsomaan jotain 3D-mättöä. Minä en ehtinyt tarpeeksi aikaisin kotiin, joten Pirjo-mummu kiirehti hätiin. Itse en millään raaski edes ajatella elokuviin menoa töitten jälkeen. Kävimme kolmen sukupolven naiset liinalenkillä toukokuisessa illassa. Oli ihanaa, mutta yhtään västäräkkiä ei tullut vastaan. Kohta pääsee jo odottamaan pääskyjä, viime vuonna ne muistaakseni saapuivat Hemmon nimipäivänä.

Aion nyt sammua. Vauva söi juuri puurolättyjä ja saapuu nyt kainalooni. Keväistä yötä eri suuntiin!