Mellan hägg och syren

Olikohan se kesäkuussa 2010, kun sunnuntai-Hesarissa oli juttu ruotsalaisten sanonnasta, "tiden mellan hägg och syren". Se viittaa ohikiitävään hetkeen alkukesästä tuomen ja syreenin kukinnan välillä. Se hetki lähenee täälläkin pohjolassa, vaikka kevät tuntuukin saapuneen hieman myöhemmin kuin parina edellisenä vuonna. 

Tuomi? Aivan nupullaan vasta kuitenkin.

Eilen kävellessämme iltasella liinaillen kotiin kiinnitin huomioni tuohon kauniiseen pensaaseen, jonka epäilin olevan tuomi. Pian se alkaa kukkia. Minusta se tuoksu on ihana, aivan lumoava. Parasta toukokuuta.

Tämän päivän varsinainen tunnelma on "zzzzzzzzzzzzzzzzzz". Oma moka, kun eilen harkitsemattomasti annoimme Vauvan nukkua pitkin iltaa kävellessämme ja niin edelleen. Sehän ponkaisi varsin virkkuna hereille joskus viiden jälkeen, eivätkä unentokkuraiset imetysyritykseni vaikuttaneet millään tapaa tainnuttavasti. Ehdin nukkua siis noin neljä tuntia ennen jännittävää lähtöä potentiaaliselle kenttäkoululle. Olipa sielläkin silti aivan ihanaa, lapset leikkivät kesäisellä välituntipihalla, viereisestä puusta kantautui peipon laulu, ja aurinko paisteli menemään. Ekaluokkalaiset lapset saivat minut ikävöimään Vauvaa erityisellä tavalla, ja ehdin hieman kuvitella, miten ihmeellistä on sitten, kun Vauva joskus puhuu, inshAllah.

Pirjo-mummu tuli nyt illalla avuksi niin, että sain nukkua todella sikeät päivä(ilta)unet. Nyt onkin sitten taas vireystila hyvässä nousussa. Luin eilen saamiani Vauva-lehtiä (vielä marraskuussa pelkäsin niiden lukemista, mutta nyt huokailin suoramarkkinointimainokselle ihastuneesti, "kyllä kyllä haluan elää paneutuen tämän ainutlaatuisen elämänvaiheen") ja yllätyin siitä, miten epä-gender-orientoitunut Tuomas Embuske eräässä dialogihaastattelussa Ekoisin kanssa oli. On kuulemma luonnollista, että isä on uraorientoitunut ja keskittyy rahan tekemiseen, kun taas äiti on hoivaava. Kuinkahan erilainen tämä maailma olisi, jos ihmiset eivät aina tekisi koko maailmaa kattavia yleistyksiä sillä perusteella, miten asiat heidän omassa ainutkertaisessa elämässään ovat? Vähän hämmästyneenä luin myös jutun siitä, miten lapsenteossa on yleistynyt, että tähdätään lapsi syntymään tiettynä vuodenaikana (kesällä isän lomien vuoksi). Jos se homma sattuu niin näppärästi hoitumaan, niin sitten varmaan voikin hämmästellä keskustelupalstoilla, mikä niitä lapsettomia oikein äitienpäivässä nypyttää niin että pitää oma lapsettomien lauantai saada (luin to-del-la häkellyttävää keskustelua muistaakseni Kaksplussan palstalta vuosi sitten). Jälleen oma kokemus toimii polkuna varsin maailmojasyleileviin johtopäätöksiin.

Meidän Vauva tässä aiemmin ihan loogisesti luuli, että Vauva-lehdet on tarkoitettu sille revittäviksi ja syötäviksi. Yritettiin BD:n kanssa sille asiaa selittää muttei se suostunut ymmärtämään. Sen kiinnostus kaikkeen kirjalliseen (new literacies -hengessä) on kyllä kiitettävää. Ihottuma on laskemaan päin. Niin ja se piti muistaa mainita, että toissaillasta lähtien Vauva on hurjasti nostellut peppuaan ilmaan aivan uudella tavalla. Samalla se saattaa nostaa yläruumiinsa käsivarsien varaan, tekee sen jumppatuntien kauhean "lankku"-liikkeen ikään kuin.

Summer in the city.
(Lieneekö Vauva vaunuissa vai liinassa, kas siinäpä pähkinä purtavaksi.)

Olen palavasti odottanut pääskyjä (jotka kuulemma ovatkin kirskuja, tervapääskyt siis, harhaanjohtavasti), ja tänään näin yhden vilahtavan taivaalla tässä sohvalla istuessani, ja äitini niitä näki enemmänkin Vauvaa kävelyttäessään. Kesä on siis koittanut, vaikkei maailmanpyörä ole noussut vielä tänäänkään.