Trevlig Valborg

Hulvaton vappumeisinki.

Minulla oli eilen työpäivä, mikä määritti melko paljon kuluneen vapun energiatasoa. Paperikaupasta kuitenkin sain näiden vappulasien verran inspiraatiota:

Kova meno!
(Huom. Mun hammasraudat näkyy jo, vaikka vasta kesäkuussa saan kunnon kojeet.)

Vietimme vappuaaton Hemmolassa ja nautimme kovasti mieluisasta seurasta. Vauva sai lapsiseuraa Hemmosta ja tämän serkusta ja tarkkaili isompien toimia uteliaana. Hemmo-serkku näytti mallia kävelemisessä, kitaran soittamisessa (wau!!!) ja juttelemisessa, ja Vauva oli häikäistynyt. Väsymyksen käsittely vertaisseurassa taas virkisti meitä vanhempia. Kotimatkalle lähtö venyi, ja niinpä Vauvaa nypyttikin melko lailla istua turvakaukalossaan väsyneenä. Koetimme BD:n kanssa esittää parhaamme mukaan koiraräppiä ja onnistuimmekin katkaisemaan kätinäparkuilun useampaan kertaan. Kasarmin kohdalla poliisi puhallutti meikäläisen kuljettajan, ja myös viranomaista Vauva tervehti parahdellen. Poliisi komensikin ajamaan vikkelään kotiin, jotta Vauva pääsee nukkumaan. Aivan näin.

Vappupäivän kunniaksi kävimme perhekunta O&R:a tapaamassa. Heidän kymmenviikkoinen koiranpentunsa vietti hyvin vastaavaa vauvaelämää kuin mihin me olemme tottuneet. Myös upea bengalinkissa kävi ylvään kuninkaallisella tyylillä muutamaan kertaan näyttäytymässä Vauvalle. Suvi-täti vannoutuneena koiraihmisenä oli mukana ja leyhytteli blondeja kiharoitaan siihen malliin, että Vauva pääsi treenailemaan tarttumista varsin tarmokkaasti.

(Metakommenttina tällainen, että äsken oli koliikkiaikojen jälkeen ensimmäinen kerta, kun BD nukutti Vauvan!! OMG!)

Haaveilin neljän päivän imetysputkesta, mutta työpäivä hieman katkaisi jatkumoa. Olen kuitenkin imettänyt joka välissä aamusta iltaan, nukutuksilla ja sitten taas läpi aamuöitten. Jospa siis taas olisimme saaneet maidontuotantoa vauhtiin. Vauvan kanssa kyllä olemme fiilistelleet imetyksillä. Tänään juuri pysähdyin miettimään, että Vauvan erityisesti maaliskuulle ajoittunut ylisosiaalisuus imetysten aikaan on melko lailla helpottanut ja imetykset onnistuvat nykyisin taas vähän hälyisämmissäkin olosuhteissa. Se on iso helpotus, etenkin olosuhteet huomioon ottaen. Saa sitä kuitenkin olla imetyspaidan kanssa nykyisin aina vähän tarkkana, kun Vauvan innokas pää saattaa hetkenä minä hyvänsä ponkaista ympäristöä tarkkailemaan.

Vinosorminen pikku kölperiäinen kieriskeli sohvan viereen.

Satuin Maitolaituria lueskellessa HUSin sivuille, joilla käsitellään vauvojen nukkumista. Seuraava pätkä tuntui kiinnostavalta:

"Muualla [kuin teollistuneessa Euroopassa], jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle [esim. uniliinalle] ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa." (LÄHDE.)

Noita Maitolaiturin yöelämäjuttuja lukiessa tulee kyllä sellainen olo, että koliikkiaikojen jälkeen ei ole meillä juuri öitten suhteen valittamista. Vauva nukkuu paikallaan ähisemättä ja yleensä edes tuhisematta ensin nukahdettuaan pidemmän pätkän (en tiedä kuinka pitkään koska kelloa en halua katsoa, mutta yleensä ensimmäisen herätyksen aikaan näyttää olevan valoisaa), minkä jälkeen sitten imettelen sitä pitkin aamuyötä, kunnes pitää nousta töihin.

Töistä puheen ollen, nyt on lähdettävä saman tien nukkumaan. Tässä vielä isänmaallinen kuva keskeltä kauneinta Tuiraa:

Mää oon niin tuiralainen!

PS. Entä jos me ei ikinä keksitä mitään paikkaa, mistä voitaisiin ostaa asunto? Alan epäillä, että kohtuullisella hinnalla ei ole olemassakaan sellaista, joka täyttäisi minun sieluni edellyttämät kriteerit. On oltava paljon elämää ympärillä, jotta selvitään talven pimeydestä. Lisäksi kauppa saisi olla sellaisella etäisyydellä, että sinne voi mennä vetäisemällä vain takin äkkiä päälle, vaikka olisi -25 astetta pakkasta. Busseja pitäisi mennä tiheästi kaikkina mahdollisina kellonaikoina, jotta ei liiaksi altistuttaisi autoriippuvuudelle. Lisäplussaa (ei hevin korvattavaa) neuvolasta, kirkosta, Makuunista, Ärrästä, Subwaysta, hiihtoladusta, leikkipuistosta, mäestä, metsiköstä, kirjavasta naapurustosta, jokisuiston kävelymahdollisuuksista, meren läheisyydestä, keskustan läheisyydestä, näppärästä kulkuyhteydestä yliopistolle, postista, omasta elokuvateatterista, kotipitsasta, terveyskeskuksesta, uimarannasta, pankista, ambulanssien nopeasta saapumisesta tarvittaessa, kesän pääskyistä... Niin ja toiselle meistä HISSI on ratkaiseva. Asunnon pitäisi olla järkevä sijoituskohde mutta vähän romanttinen. Siinä pitäisi olla BD:tä varten grillauspiha. Olohuoneen pitäisi olla riittävän iso pääasioille eli telkkarille, sohvalle ja kunnon kirjahyllylle, ja varmaankin pianolle ja ainakin yhdelle kontrabassolle. Ja kukkaronnyörit asettavat kovasti rajoja, kun meistä kumpikin tehnee töitä vaihtelevissa pätkäsuhteissa eläkeikään saakka - ei voi ottaa sellaista lainaa, että pää hajoaa, kun työsuhteen eräpäivä lähenee. Haittaako jos asuu vuokralla koko elämän??