Lohensyöjä pomppuvauva

Olen pahoillani vaitonaisuudesta. Energiaa ei oikein ole liiennyt päivittämiseen, vaikka se onkin mielessä ollut. Äsken olisin voinut nukahtaa Vauva kainalossa, ja niin on käynyt useimpina iltoina. Silmäikävyydetkään eivät edelleenkään ole helpottaneet, vaan viikolla vietimme jälleen muutaman tunnin päivystyksessä. Jouduin perumaan opetukset ja sitten siirtämään ne torstai-iltaan. Ja töitä on muutenkin piisannut odotettua enemmän. BD on hänkin tainnut olla niin vauhdissa Vauvan kanssa, että "Kovan Kaksikon" (kuten he itseään kutsuvat) päivien tohinan kirjaaminen tänne blogiin ei toistaiseksi ole onnistunut.

Alkuviikon kova juttu oli pomppukiikun asentaminen, missä ukki oli apuna. Saatiin Hemmo-serkun kiikku lainaan. Vastaava (BD:n vanha) kiikku viritettiin myös mummilaan.

Pomppuvauva.

Vauva on tietysti ollut tavattoman riemuissaan pomppukiikustaan. Kun vielä taustalle laitetaan soimaan Karvaturvan törkylevy ja kajareista kajahtaa "Koiria, hau, koiria, wuff", niin Vauvalla lähtee hillitön bailuvaihde käyntiin. Itse olin vähän skeptinen sen suhteen, että kiikku ruuvattiin aivan keskelle olohuoneen kattoa, mutta loppujen lopuksi on kätevää tuijottaa yhtä aikaa telkkaria ja pomppu-Vauvaa.

BD ja Vauva kävivät joka päivä töissä tankkauksella. Kuluneella viikolla ikävä oli paljon pahempaa kuin ensimmäisellä. Kai tilanne alkoi konkretisoitua mielessäni. Onkin ollut aivan ihanaa päästä halailemaan ja imettämään Vauvaa työpäivän puolivälissä.

Työhuonevauva.

Viikon toinen iso juttu oli puolivuotisneuvola perjantaina. Vauvan pituus oli tarkalleen 70 cm ja paino 8 130 g. "Sievästi käyrillä." Neuvolakortissa lukee edelleen "soseiden" syömisestä, vaikka Vauvan nauttimat kiinteät ovatkin olleet sormiruoan muodossa. Ruokailukertoja on ollut kahdesti päivässä, joten maito on edelleen jatkanut pääosassa; mutta jos vain BD:llä riittää aamuisin voimia ja aikaa, syöntikertoja voisi olla yksi enemmän. Eräänä päivänä kotiin tullessani BD oli lykkinyt Vauvan puuron uuniin, ja näistä "leipäsistä" Vauva tykkäsikin monin verroin mössöpuuroa enemmän. Niitä on tehty joka päivä sen koommin.

Sormiruokailusta puheen ollen: tänään Vauva otti ensi askelensa kohti lihansyönnin jaloa taitoa:

En oo enää pelkkä kasvissyöjä hei!

Me söimme lohta! Ja se näytti maistuvan mainiosti! Samalla meni kattilallinen porkkanaa ja bataattia - tietysti osin lattialle, mutta komein haukkauksin myös suuhun. Vauvan sorminäppäryyskin näyttää kehittyvän, ja voi alkaa pikku hiljaa kuvitella, että pinsettiotteeksi tuo kouriminen vielä joskus muuttuu. Vauva syö aina keskittyneesti aikansa, kunnes sitten parkaisee äkäisesti muutaman kerran. Se on merkki: nyt lopetetaan. Olemme koettaneet ottaa mukaan käsienpesuviittoman, mutta saa nähdä, merkitseekö se mitään. Muutaman kerran olemme nyt myös antaneet ruokailun yhteydessä Vauvalle Ikeasta ostetun lelusarjan juomapikarin, jota se tosin taitaa vielä luulla leluksi, vaikka siihen keitettyä ja jäähtynyttä vettä kaadammekin. (Emme taida osata siirtyä suoraan hanaveteen näitten kuukausien keittorumban jälkeen.) Niin ja viikon verran Vauva on saanut kakkoskorviketta!! Siihen vaihtaminen kyllä riipaisi sydämestä. Iso Vauva! (Tällä viikolla Vauva yhtäkkiä on alkanut tuntua niin isolta, että ajan karkailu on alkanut hyytää sielua.)

Pienenä kommenttina lukijoittemme lempiaiheeseen: lisääntynyt kiinteitten syöminen aiheuttaa yhä kiinteämpiä vaikutuksia myös ruoansulatuskanavan toisessa päässä. Tänään tilanne iski päälle kesken pomppukiikkumisen (voinette kuvitella pakokauhuni!). Vaipanvaihto on silti hirveän hauskaa, koska Vauva itse on silloin aina niin mielissään.

Kevätsäässä olemme uskaltaneet liikkua myös liinaillen. Kun päivän mittaan kaipaan kauheasti Vauvaa, sen ottaminen liinaan tuntuu niiiiiiiiiin hyvältä. Se tulee suoraan omaan sydämeen kiinni ja sitä voi pussailla naamaan! Aikansa se kävellessä kurkkii ympärilleen kevättä, kunnes sen pää kerta heitolla kopsahtaa rintaani, kun uni tulee. Eilen olimme bussipysäkillä:

Kantoliinavauva kantajan perspektiivistä.

Ja sitten mitä merkittävimmät lintubongaukset. Eilen kävelimme kohti Rajakylää, kun yhtäkkiä ympärillämme pomppi västäräkkiperhe!

Västäräkistä vähäsen!

Tai siis, tuskin ne olivat perhe, mutta jonkin sortin jengi kuitenkin. Voi niiden kepeyttä! Niiden pyrstö vain poukkoilee, kun ne painavat menemään. Tänään sitten kuljimme Ainolan puistossa, kun yhtäkkiä kuulin peipon laulua. Opin viime syksynä tunnistamaan peipon kauniin laulun pitkän ihmetyksen jälkeen, kun Anna Järvisen Ångrar inget -laulu alkaa tuolla kesäisellä melodialla. (Lisäksi tarvittiin varavaarin lintukirja, josta ääntä saattoi kuunnella, kun ensin BD:n puhelimen Spotifysta soitettiin varavaarille ääntä, että mikäköhän lintu tässä olisi kyseessä.)

Tästä puusta kuului peipon laulu!
(Oli siellä lintukin, muttei olla varmoja, että peippoko nähtiin; kuultiin anyways!)

Vauvankin pitäisi Anna Järvisen perusteella tunnistaa peipon laulu, sillä loppuraskaudesta kuuntelin usein Ångrar inget -laulua. Synnytyksenkin alettua, joskus aamupäivällä silloin. Youtubesta ei löydy laulun peippoversiota, mutta silti linkki tässä.

Ja vielä yksi merkittävä kuluneen viikon askel, nimittäin ukin ja mummin puolivuotislahjana hankitut aurinkolasit tältä päivältä:

Aurinkolasivauva.
(BD valitsi värin; itse olin turkoosien kannalla.)

Huomenna on työpäivä. Imettämisen kannalta nyt vähän jännittää, kun kulunut viikko oli niin raju ja pitkiä imetysvälejä tuli odotettua useampi. Olen nyt viikonlopun aikana koettanut imettää vähän väliä, ja aion vapun aikaan jatkaa himoimetystä. Jospa maidontuotanto pysyisi käynnissä näillä eforteilla.

Koetan päästä kirjaamaan vappupäivityksen ja muutakin alkavalla viikolla, mutta nyt lähden koisimaan Vauvan viereen. Pitäkää pliis peukkuja, että mun silmä pysyis koossa tuonne 9. päivään saakka, jolloin on kontrolli polilla, eikä tarvis enää säntäillä päivystykseen sydän kurkussa. Vappuiloa joka puolelle!!