Töitten alkaminen ei valitettavasti ole ollut tämän viikon raskas sisältö vaan se, että tiistaina töitten jälkeen lähdettiin viemään silmääni päivystykseen. No, onneksi ei vieläkään olla professori Vauhkomielen villisti pyörivän erikoislasisilmän tilanteessa, vaan verkkokalvoani rukattiin jälleen laserilla uuteen uskoon. Sain jonkinlaisen vanhuksille suunnatun opastuslappusen siitä, mistä tässä on kyse; mummosielun lisäksi minulla ilmeisesti on mummosilmät. Mutta lukee siinä niinkin, ettei tämän pitäisi yleensä olla vaarallista. Koetankin nyt taas hetkeksi päästä angstiolosta eroon ja nauttia keväästä. Vauva auttaa siinä kovasti.
Olin siis keskiviikon pois töistä toipumassa kotona. Minun pitää nyt jonkin aikaa varoa kaikkea ponnistelua, ja olenkin vähäsen varovainen kahdeksankiloisen Vauvan nostelun suhteen. Tämä on melkoinen kuormitus BD:lle, ja onneksi saimmekin taas apuhartiavoimia Kaija-isotätiltä, Aino-mummilta ja Pirjo-mummulta.
Työt ovat alkaneet ihanasti. Oma aika töissä tuntuu ruhtinaalliselta, ja keskittyminen jopa useammaksi tunniksi kerrallaan on jotain aivan äimistyttävää. Tuntuu ristiriitaiselta olla onnellinen tuosta omasta ajasta, mutta toisaalta vaikuttaa siltä, että energiamäärä Vauvaa kohtaan on vakio - nyt jaksan aivan eri tavoin riemuita sen kanssa olemisesta imetystauon, iltojen ja öiden aikana. Tämä ei tunnu samalla tavoin puurtamiselta. Ja onhan se niinkin, että työasiat ovat minulle rakkaita.
BD ja Vauva ovat käyneet luonani töissä puolenpäivän nurkilla, ja se vaikuttanee omaankin olooni ratkaisevasti. Vauva näyttää aina riemastuneelta, ja imettäminen työhuoneessa on ihana irtiotto. Jossain vaiheessa aina käytävästä kuuluu vaunujen kolina ja sitten mieluisat vieraat tupsahtavat sisään.
Vauva on myös tainnut oivaltaa yöimetysten ja läheisyystankkauksen tarpeen, sillä uskon, että se viime yönä heräili tunnin välein "syömään" (ei siinä olisi Erkkikään pysynyt kellon kanssa kärryillä eikä kelloa viitsi muutenkaan katsella). Hyvä näin, onhan työpäivän aikana tuleva tauko imetyksestä pitkä. Olisin äskenkin nukahtanut Vauva kainalossa, mutta koin jonkinlaista velvollisuudentunnetta kirjata tänne tieto siitä, että olemme hengissä edelleen.
Vauva on tainnut taas siirtyä kohti seuraavia kehityspyrkimyksiä: se nostelee takamustaan kovasti, kierii yhä pidempiä matkoja, nostelee itseään käsillä niin pystyyn kuikeloksi kuin suinkin voi ja oli tänään jopa hetken konttausasennossa, kun laskin sitä matolle. Syöttötuolissa istumisesta on tullut arkipäivää samoin kuin armottomasta sotkusta ruokailujen jälkeen.
PS. Kaurapuuro taitaa tehostaa Vauvan ruoansulatusta. Tänä aamuna töihin lähtöä tehdessäni imetin, ja syöntinsä lomassa Vauva sitten halusikin vauhdittaa vaipanvaihtoa. Kyseessä oli sellainen "kainalokakka", ettei bodya saanut pään yli sotkematta ja tavaraa tuli komeasti myös pitkälle selkään. Niin, ja tietenkin työvaatteissani oli tämän insidentin jälkeen puklun ja maissinaksujen lisäksi kakkaa. Saapa nähdä kuinka pitkään ne minua siellä työpaikalla katselevat (ja haistelevat).
PPS. Koetin töitten jälkeen syödä eilisen lohtu-palak paneerini jämiä olohuoneessa Vauvan vieressä sen leikkiessä lattialla. Mutta syöminen oli Vauvasta niin äärimmäisen mielenkiintoista, ettei se ensinkään suvainnut haarukoimistani. Päädyinkin antamaan sille yksitellen neljä riisiä, joissa mahtoi olla myös vähäsen intialaista makua. Mutta niitä se maisteli, sitten nielaisi, oli neljän riisinsä jälkeen tyytyväinen ja jatkoi leikkiä. Hassu Vauva.
PPPS. Kolmas viikon haaste tällaiselle digipalikalle on ollut Lumian käyttöönotto. Liittymä tuli voimaan ollessamme silmäpolilla, ja olen kirjoittanut kai neljä tekstiviestiä tähän mennessä. Olen myös onnistunut soittamaan muutaman puhelun ja käymään kerran fb:ssä. Mutta niin kömpelöä se on, että tämä on osaltaan hieman rajoittanut kommunikaatiovalmiuksiani eilen ja tänään. Vauva on nauttinut Lumia mussuttamisesta selvästi vanhaa kulahtanutta expressmusicia enemmän.
PPPPS. Aamulla kahdeksalta on hammaslääkäri, joka lisää suuhun oikomistavaraa. Viikko sitten laitettiin vasta kuminauhat hammasvälejä venyttämään, enkä ole pystynyt syömään mitään kiinteää koko viikolla. Varmaankin on taas tuskallinen viikonloppu edessä. Nyyh. Suoriin hampaisiin ja terveeseen purentaan. mahtaa olla piiiiiiiiiiiikä vähintään kahden vuoden matka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti