Kätinävauva

BD oli töissä 14 tuntia tänään. Ehdittiin Vauvan kanssa tehdä kaikki mahdolliset rutiinit siinä ajassa moneen kertaan. Ensimmäisten lyhyitten päiväunien aikaan käväisin mammapalstalla lukemassa kuulumisia, ja moni kertoi siellä ihmeellisistä vauvoista, jotka eivät itke. Sain vaikutelman, että meidän Vauva itkee yhden iltapäivän aikana enemmän kuin ne muut koko tähänastisen elämänsä aikana.

Olen kyllä oikeastaan kiitollinen siitä, että "kiltti" ja "rauhallinen" eivät ole ne ensimmäiset adjektiivit, joilla juuri tätä tyttöä kuvaisin. Sen verran minulla itselläni on traumoja kiltin tytön syndrooman ja koulunjälkeisen elämän kohtaamattomuudesta. Tarkkaavainen? Aktiivinen? Oikeutensa tunnistava? Itseään ilmaiseva? Läsnäoleva? Yritteliäs? Tuittupäinen? Tahtova? Vauvalla on suloinen alahuuli, jonka se vetää dramaattisesti mutruun, kun mieli pahoittuu ja itku alkaa.

Hymyhiekkaa varpaissa.
(Huom. vino pikkusormi ja traktorit bodyssa.)

Meillä ei lopulta ollut mitään kummempaa ohjelmaa tänään, joten loikoilimme pitkään sängyssä ihokontaktissa. "Pesimiset" ovat olleet osa yrityksiämme saada imetys sujumaan paremmin. Ja riippumatta tehostuksen tuloksista nuo yhteiset aamupäivät ovat kyllä olleet ihania. Ihokontaktilla kuulemma koetetaan luoda ensi-imetyksen tuntu vauvalle, ja toden totta se muuttuu terhakaksi syöjäksi päästessään kamppeistaan. Ilman vaatteita Vauva on aina onnensa kukkuloilla. Ja vice versa - ai että sitä parkua, kun puetaan.

Me leikittiin aiemmin esitellyllä pikkuautolla ja sitten samaan agendaan kuuluvalla räminävasaralla jonkun aikaa. Käytiin syömässä banaania, kurkkutikkuja ja maissinaksuja. Syöminen ei tänään oikein hontsittanut Vauvaa. Imetin joka välissä, kun nyt kerran oli siihen hyvä ja häiriötön tilaisuus - nykyisin Typy on niin sosiaalinen, että kaikki juttelu, telkkari, kännykkä ja tietokone tekevät keskittymisestä mahdotonta. (Näin siis kasvatetaan adhd:hen.) Kuunneltiin Karvakorvan turpalauluja (yritin tänäänkin opetella sen levyn nimeä mutta), ja yhdet pikku torkut Vauva nukkui kantoliinassa. Vauva malttoi leikkiä yksinään noin kaksi minuuttia kerrallaan - jos se itseohjautuva aktiviteettien keksiminen on joku älykkyyden mitta, niin meidän Vauvan ainoa ongelma ei tule olemaan äidin aiheuttama adhd. Taas käytiin imetyksellä - luin juttua Tarja Halosesta (toinen Eeva-lehdessä, toinen Suomen kuvalehdessä) ja Vauvakin halusi päästä tunnustelemaan ja repimään lehtiä.

Jossain vaiheessa taas aloin uskoa, niin kuin imetysalemmuuskompleksissani aina, että aina uudestaan alkava kätinä johtuisi nälästä, ja tein kunnon 90ml:n annoksen korviketta (en ole reiluun viikkoon jaksanut hörppyyttämistä tai pieniä korvikeannoksia kerrallaan, jotka toisaalta edistäisivät imetystä). Katsottiin Frendejä ja Vauva söi. Se oli jotenkin onnellinen hetki. Sitten kätinä taas alkoi.

Vauva Virkkunen halusi kärrykävelyllä ehdottomasti päästä näkemään keväistä ympäristöään. Pirjo-mummu moitti Vauvan pönkkäämistä puoli-istualleen vaunuissa siksi, ettei se olisi selälle hyväksi, mutta punnitsin tämän riskin ja Vauvan kovaäänisen parun välisiä haittoja ja nostin Vauvan uudestaankin pystyyn. Sen silmät olivat sitten ihanat, kun ne näkyivät lämpöpussin ja vaunujen suojuksen lomasta. Se katseli vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle, äärimmäisen tarkkaavaisesti. Taivaalla näkyi jo kuu, ja meidän ohi kulki joukko koiranulkoiluttajia (näiden tarkemmasta raportoinnista Pirjo-mummu olisi varmaan onnessaan). Hartaanselällä oli koko joukko joutsenia! Monta monta pariskuntaa.

Pienen vaunutorkahduksen jälkeen Vauva taas havahtui hereille välittömästi, kun pysähdyimme käymään kaupassa (lähi-Salessa, tuossa alituisten ryöstelyitten asiakasomistajamyymälässä), ja antoi raikuvan äänimerkin olemassaolostaan. Pystyyn pönkkääminen auttoi taas heti, ja tyyriinä Vauvanen tutkiskeli Salen hyllyjä.

BD tuli kotiin vasta, kun The Day after Tomorrow oli ehtinyt jännittää minua tovin. Vauva oli aivan riemuissaan, kun näki isänsä, ja meinasi sylistäkin lähteä lentoon. Ehdin taas ajatella, että ehkä Vauva kätiseekin vain minun kanssani, mutta sitten kätinää taas ilmeni. Ja juuri nyt sitä kuuluu makuuhuoneesta, joten lähdenpä tarkistamaan tilanteen.

PS. Lukija-analyysina pakko todeta, että tulee ihan fyysinen ihastusreaktio siitä, että Joku "Brooklynissa, New Yorkissa" on lukenut mun blogia!! Jee jee!! Ihanaa kevättä sinne, ja Central Perkiin terveisiä!