Slow

Meidän sunnuntai oli slow (ajatus elämän leppoistamisesta maistuisi aina vain ihanammalta...). Lähdettiin kävelylle keskustaan ostamaan minulle silmätippoja. Lintuhavainnoissa ei poikkeavaa, mutta seuraavat jäljet kiinittivät huomion:

"Oi että mitkähän pikku eläimen jäljet nuo on?"
"Ööö kengänjäljet?"

Keskustassa haettiin take away -kahvit. Siitä tuli tosi city-tunnelma, kun työnneltiin vaunuja kahvikupit kädessä. Neiti Vauva koisi sikeästi. Aurinko paistoi mutta alkoi sataa lunta. Patosillalla fiilistelin sitä huippua S2-opettajaa, joka kuvasi autenttisuuden nimissä kylttejä, opasteita, mainoksia jne. käyttääkseen niitä kielen rakenteiden opetuksessa. Sen kunniaksi:

Yksikön toisen persoonan imperatiivi? Yksikön partitiivi? Kongruenssi? Vokaaliharmonia?

Patosillan jälkeen tiet jakautuivat. Minä menin iltamessuun laulamaan hoosiannaa (oli niin paljon väkeä, että laulukirjat loppuivat kesken), BD jatkoi Vauvan kanssa. Sytytin kynttilän meidän ihanalle Vauvalle (ja vähän myös fiksatulle verkkokalvolle). Kiitos yläkertaan! Olisin mieluusti ottanut Vauvan mukaan, mutta se ei mitenkään olisi malttanut edes viidesosaa 45 minuutin messusta.

Sitten minä ja Vauva mentiin tapaamaan isomummua, joka antoi Vauvan tarrata punaiseen tukkaansa ja Vauva tietenkin innostui ja virnuili menemään. Varaisovaari piti hyvää huolta Vauvasta. Vauva esitteli yleisölleen, miten suunnattoman kiehtovat varpaat sillä on. Tämän suuren havainnon teosta taitaa olla nyt kaksi viikkoa. Saatiin vielä mukaan Aku Ankan taskukirja. Oikein sopivaa luettavaa.