Tunnit

Tänään on juhlittu BD:n nimipäivää, jonka kunniaksi BD itse toi minulle aamupalan sänkyyn. Reilu meininki. Sen jälkeen koetin pukea vanhoja farkkuja päälle ja mieleeni muistui mainio käsite: yläperse (siltä varalta, että tämä alatyylisenä pidetty sana häiritsee, niin mainittakoon, että vanhojen suomen historian luentojen mukaan sen pitäisi olla kielemme iäkkäimpiä sanoja, alunperin k-loppuinen [*persek] ja sukua perä-sanalle). Oikeastaan raskauden seurauksena jenkkakahvoista yläperseeksi levinnyt vararavintovyöhykkeeni on sikäli hyödyllinen, että vanha farkkupulmani on pitkälti ratkaistu. Nimittäin ennen reisistä riittävän kokoiset farkut olivat aina ylempää lantiosta liian leveitä, vaan eivät enää, kiitos yläperseen. Samoin raskaussukkahousut ovat synnytyksen jälkeen olleet käteviä, kun ison mahaosan on vain voinut kääntää peräpuolelle. How convenient! (Erityiskiitos Kaisalle siskoineen käsitteestä.)

Päivän suuri saavutus oli lähteä kävelylle. Pitkänperjantain teeman mukaisesti keskustelimme milteipä kotoa keskustaan Jeesuksesta, synnistä, uskomisesta, Jumalasta ja uskonnoista. Havahtumisessa sanotaan, että ihminen on tanssija ja Jumala tanssi. Sen mukaan kun osaisi elää niin varmaan silmäkin murehduttaisi vähemmän, niin kuin kaikki muutkin huomisen huolet. Puhuimme armosta ja rakkaudesta. Sivusimme myös vanhemman rakkautta lapseensa.

Oli kirkas, aurinkoinen ja lämpimänpuoleinen päivä, ja suuntasimme jälleen hakemaan take away -kahvit. Coffee Housesta saa Brazil-kahvia, ja tuli entinen työpaikka mieleen. Hyvää kahvia. Lisäksi otettiin mukaan suklaa-cookie, joka oli syöty jo ennen tuomiokirkon kulmaa.



Asuapa tuomiokirkon kulmalla.

Puoli-ex tempore-tyyppisesti tuli sitten mieleen käydä kurkkaamassa unelma-asuntoani, jonka perään olen nyt muutaman kuukauden huokaillut niin, että rinnassa väräjää. Ihanat omistajat päästivät muuton keskelle meidät asuntoaan vilkuilemaan. Melkein se olisi kuin Clarissa Vaughnilla Tunneissa. Kukkakauppakin nurkalla. Sieltä voisi Mrs. Dalloway aina käydä itse hakemassa kukkia. Järki-insinööri ei silti meinannut päästä yli hissistään, joskin kenties hieman kesäisestä grillistään. Edistystä siis tämäkin. 

Ei hullumpi varjo unelmakodin katolta.

Neiti Vauva nukkui sikeästi, kun se kannettiin kopassaan neljänteen kerrokseen. Kevätilma varmaankin tarjoaa hyvää unta. Kotimatkan keskustelimme asumisesta ja järjen ja tunteitten ambivalenssista päätöksenteossa. Pelkään, että meidän tragediamme on nimenomaan jämähtää tuohon välille, vähän niin kuin Buridanin aasi parka heinäkasojensa ääreen.



Sorsa, joki, jääpeitteen sulaminen, rautasilta, Tuiran puoli, aurinko, kevät.

Makuunista lähti mukaan Vuosi elämästä. Suvi-täti tuli kylään. Vauva tarkkaili kovasti tätiään ja myös kuunteli keskittyneesti, kun Pirjo-mummu soitti. Tänä iltana ei sormiruokailtu, mutta ei kiirettä vielä olekaan, kun Vauva on vasta 5,5 kuukautta. Vuosi sitten pääsiäisenä mämmin syönti oli kaksisuuntaista eivätkä muistot pahemmin lämmitä, mutta yhdet kupilliset sitä on silti nautittu. Viime pääsiäisenä myös piti kiirehtiä appiukon kuusikymppisistä kotiin kirjoittamaan gradun johdantoa. Tai siis jälleen uutta päivittynyttä johdantoa. On kai se ihanaa, kun ei sitä tarvitse huolehtia. Sen kun tanssii vain (esim. huomenna Ikeaan, inshAllah).