Vauva ei tykkää Musesta

Tavoitteena oli seuraava:

(Sama kuin Phoeben ruotsalaisnimi jaksossa, jossa hän yrittää huijata Rachelia isossa hierontalaitoksessa.
"Man, you can lie about Sweden!")

Saatiin Suvi-täti mukaan ja lähdettiin ajelemaan. Olipahan huojennus itselle istuttaa nuoriso takapenkille ja toimia itse DJ:nä etupenkillä. TeiniXin kanssa haluttiin kuunnella Musen Absolution-levyä, mutta Vauva närkästyi. Karvakorvan törkyturpa pelasti menomatkalla tilanteen. Ei taas varmaan viikkoon lakkaa soimasta korvissa "Pot pot pot pot... Pullero pallero punainen kana", ja niin edelleen.

Oli pitänyt panna uudet kevätmenokkaat jalkaan auringonpaisteen ja sisätilojen kunniaksi. Etenkin kantavalla lumihangella liukastellessa ne tuntuivat täysin, hmm, kontekstiin sopivilta.


Kevättossut! Melkein kuin jossain muotiblogissa! Ja kuva on otettu Viktooriantorilla!

Pysähdyttiin perinteiseen tapaan Rajalla. Ensin syötiin Picnicissä / Subwayssa / Mamman Ravintelissa. Suomalaisessa kirjakaupassa en pidätellyt itseäni ostamasta Keltikangas-Järvisen Pienen lapsen sosiaalisuutta, koska pitäähän se tietää, mitä kritisoi. Etenkin otsikko "Äidin työssäkäynti ja perheen hyvinvointi" vilkastuttaa sopivasti verenkiertoa. Vauvalle löytyi hieno Kulkuneuvot-kurkistuskirja, jota lukemalla pääsemme tutustumaan kaivuriin, paloautoon, kylpyveneeseen, veturiin ja lentokoneeseen.

Sitten Big Daddyn silmät kirkastuivat, kun hän keksi, että nyt hommataan mammalle puhelin. Kierrettiin kolmea liittymäkauppaa läpi useampaan kertaan ja kävi ilmi, että liittymämyyjien mielestä puhun älyttömästi puhelimessa. Voisiko (teko)syynä olla äitiysvapaa? Välissä rakkaat rillinikin pelastuivat, kun Instrumentariumin tätit (joista yllättäen toinen oli vanha ystäväni) fiksasivat löystyneitä saranoita. Jo pari viikkoa rillit olivat olleet aivan vinossa. Koetin myös saada selvitystä silmähuoleeni, mutta oudolta tämä vaikuttaa. No, me sitten haettiin minulle kytkykaupalla Lumia 800!!! !!! !!! Sen pitäisi kytkeytyä päälle 18. huhtikuuta. Enkä oikeastaan enää voi puhua puhelimessa, koska ei ole varaa maksaa SEKÄ älyttömiä puhelaskuja ETTÄ ihkua puhelinta. Joten nyt voin vain keskittyä pätemään komea luuri kädessä. En edes kysynyt, onko puhelimessa NFC-ominaisuutta, jota tulen töissä keskeisesti hyödyntämään. Mutta kaunis on, ai että! Nyt vain Spotifyta lataamaan. (Ja myös Skypeä, niin jospa se puhuminen hoituisi sillä.)

Just tämmönen! Ihku ihku ihkuuuu!!! Niin pitkään susta uneksin!

Puolustuksena edes se, ettei niitä veromätkyjä tullut ja opintotukien takaisinmaksu Länsi-Suomen perintäyksikköönkin on nyt lopulta takana. Neiti Vauvallakin on tästedes mehevämpää syötävää, koska vanha puhelin oli jo melkoisen loppuun koluttu perintökalleus.

Perinteiseen tapaan haettiin myös Arnoldsin donitsit. Siellä kahvi maistuu aina hyvältä (ja tämä on merkittävä mielipide näin kahvikriittiseltä henkilöltä). Maitosuklaa-vadelmahillo-jammy maistui jopa vuosi sitten pahoinvoinnin aikaan.

Vasta viiden aikaan kaarsimme Ikean parkkipaikalle. Meillähän oli melkeinpä passeli ydinperhe Vauvoineen ja TeiniXeineen:

Etuoikeuksia, monessa mielessä.

Matkustimme Ikeaan hakeaksemme Vauvalle sopivan pitkähihaisen ruokaessun, jotta se pääsee varmasti kaikin aistein ruokien kimppuun. Lastenosasto innostikin meitä myös sormiruokailussa kokeiltavien pikkumukien sekä isompien unipussien hankintaan. Muutoin mukaan tarttui vain säilytyslaatikoita, niin kuin kaikkina aiempinakin kertoina (mihin, oi mihin me ne lopulta sijoitamme?). Ikeassa oli helppo kokeilla huonekalujen kotoisuutta ns. imetysmittarilla.

Rajalla-kauppakeskuksessa huomasi, että Vauvaa alkoi ahdistaa matkavaunuissa. Kuten tavallista, hän ilmaisi itseään erinomaisen hyvin. Onneksi mukana oli myös serkun lainaama helppo trikooliina, ja Ikean-kierros olikin juuri sellainen lenkki, joita jo pitkään olen oikein odottanut kesältä:


Torkkujen jälkeen posket punoittavat. Ja huom, mamman rillit ei-nää-niin-vinot!

Luultavasti maanantain pakkaspömeleistä olisi vanhempien ollut syytä ottaa onkeensa, mutta kun Torniossa asuu niin mieluisa literacy-ystävä, piipahtamaan oli päästävä. Tapasimmekin vajaan kolme kuukautta vanhemman vauvan, jonka ryömimistä ja pystyyn nousemista Vauva häikäistyneenä katseli. Mutta kello oli jo aivan liikaa! Koimmekin seuraavaksi maantiepömelit. Siihen parkuun ei auttanut Suvi-tätin laulelu, juttelu, leikittely, helistely, silittely tai tutin tarjoaminen. Eikä Karvakorvan laulupurkki. Eivätkä BD:n autonnytkyttelyt. Eikä mikään muukaan kuin imetys. Meidän piti siis pysähdellä moneen kertaan välillä Tornio - Kemi, ottaa punaisena huutava hikinen Vauva turvakaukalostaan ja sijoittaa hänet äitin takin alle. Lopulta BD sai kaukaloa heijaamalla Vauvan nukahtamaan. Se oli silloin vieläkin punainen, ja kyyneleet olivat kuivuneet sen poskille. Meidän on tästä eteenpäin kyllä oltava kotona hyvissä ajoin ennen Vauvan nukkumaanmenoaikaa, sillä kyllä se oli aivan tosissaan hädissään.    

Ja voi jumpe mikä oranssi valtava kuu taivaalla möllötti paluumatkan ajan!