Keväinen puolivuotispäivä

Kummitätissä on kondiittorin vikaa. Onnea Vauva kuusi kuukautta!

Sain tänään nukkua pitkään, mutta kun puolenpäivän aikoihin heräsin Vauvaa imettämään, ovikello soi. Meille tuli Suvi-täti leipomansa suklaavadelmatäytekakun kanssa mietiskellen, onko laskenut oikein, että Vauva täyttää tänään puoli vuotta. Vähänkö ihanaa!! Kiitos rakas Suvi-täti!! Hoilasimme BD:n kanssa Vauvalla häpibööthdeitä eikä vielä ollut sielussa kauhua siitä, miten vikkelään aika kuluu (ehkäpä kiitos kuuluu koliikille; ei kiitos takaisin siihen aikaan). Vauva söi myös lounasta oikeastaan ensimmäistä kertaa, koska ruokailumme ovat tähän asti painottuneet iltaan. Parsakaali maistui, mutta kukkakaalille Vauva ei ole alkanut lämmetä.

Olen imettänyt pitkin päivää ja myös antanut Vauvan nukkua päiväunia kesken imetyksen, edelleen läheisyystankkausten hengessä. En tiedä, olenko kuvitellut, vai vaikuttaako läheisyystankkauksen tarve todella niin molemminpuoliselta tämän ensimmäisen työviikon jälkeen. Maidontuotannon ylläpidon kannalta tämä varmaan ainakin on tarpeellista. Olenkin pyytänyt lomapäiväksi vappuaattomaanantaita, jotta saisimme taas pesiä rauhassa hieman pidemmän pätkän.

Pitkään kestäneen hitailun jälkeen lähdimme vaunukävelylle kolmisin. Ilahduin, kun ensi kertaa viime syksyn loppuraskausajan jälkeen kokeilin ohuita ulkoiluhousuja jalkaan ja ne mahtuivat aivan ongelmitta. Syksyllä jouduin pitämään vetoketjua auki ja pöksyjä masutuubin avulla ylhäällä. Tänään satoi, en tiedä mitä möhnää mutta viikollahan lunta on tuprutellut harva se päivä, joten ulos päästyämme kevään merkit joka puolella yllättivät. Ensinnäkin nurmikkohan rehotti jo valtoimenaan eri puolilla:

Nurtsi hohkaa!

Seuraavaksi huomasimme tarkkasilmäisen Vauvan kanssa, että vesilätäköitä oli kaikkialla:

Litisee ja lotisee, silisee ja solisee, pulisee ja mulisee.

Ylittäessämme jokea silloilla lokkeja liiteli kirkuen joka puolella. En ensin kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta sitten havahduin: nämähän ovat naurulokkeja!

Vaatii ehkä vähäsen siristelyä tervesilmäisiltäkin, mutta kyllä, jäälautan reunalla nyökkäilee ensimmäinen bongaamamme naurulokki! (Sillä oli myös partneri, mutta se ehti lentää pois ennen kuin Lumia reagoi.)

Olimme aikoneet kiertää saarilenkin, mutta Vauvaa vähäsen nypytti vaunuissa makoilu, joten kaarsimmekin keskustaan. Saadaksemme itsemme liikkeelle olimme BD:n kanssa jo tankanneet muutamat Taika-motilliset kahvia, minkä seurauksena jouduimme valitsemaan take awayksi teetä. Mukavasti se lämmitti, kun oli päällä ne (liian) ohuet ulkoiluvaatteet.

Keskustassa oli elävä tunnelma (siis mitä, eikö muka oululainen kevätlauantai tavoita New Yorkin menoa!), vaikka kello oli jo yli kuusi. Hullut päivät olivat loppuneet, ja teatteriin pakkautui väkeä. Sattumoisin vanha rakas lukion äidinkielen opettajakin korkokengissään kulki puolisonsa käsikynkässä kohti teatteria. Saimme vaihdettua vähäsen kuulumisia, mikä oli kyllä ihan ihanaa, vaikka myös vähäsen nostalgista. Tuli jotenkin todellisesti se olo, että yksitoista vuotta sitten sitä oli kirjoittanut ylioppilaskokeen jos toisenkin, haaveksi tästä miehestä ja oli Oulussa. Nyt ollaan niin pitkän aikaa jälkeenpäin edelleen Oulussa, saman kelpo puolison kanssa, samoilla Tuiran kulmilla, vähän niin kuin keski-ikään kallistuvina. Ei yhtään pahalla tavalla, sillä minultahan puuttuu palo muille maille (eivät maailman paikat vaan paikan maailmat, eikö niin Saarikoski). Olisiko minut silloin nuorena melkein-ylioppilaana tehnyt onnelliseksi tieto siitä, että yksitoista vuotta myöhemmin minulla olisi BD ja hänen kanssaan Vauva kun noin törmäisimme äikänopeen? (Äikänope oli tietenkin olennainen, kun sitten menin lukemaankin "äikkää" (siis, kenen äidinkieli - suomen kieli, siis). Äikänopen edessä myös muutaman kerran vuodatin kyyneleitä, kun BD:n kanssa olimme silloin erossa. Ach nuoruuden dramatiikkaa.)

Palatessa vastaan tuli jäätelökioski:

Kevätkevätkevätkevät!
(Kesällä on sitten ärsyttävää, kun jätskikitskojen luona heristelevät ampiaiset, iuuuh!)

Koska BD luki illan tenttiin (voisiko väittää, että jatko-opintovaiheen erilainen puoli on se, että tenttien aiheista on ihan liekeissä?), Pirjo-mummu ja Kaija-isotäti tulivat minun ja Vauvan seuraksi. Vauva oli onnessaan kaikesta huomiosta, kikatteli, kieriskeli, pyllisteli ja rupsutteli. Se nautti kanssamme iltapuuroa (tällä kertaa jälleen tosin puurolla leikkiminen kiinnosti huomattavasti enemmän kuin syöminen). Maistoimme myös ensimmäistä kertaa avokadoa. Se tosiaan oli rasvaista, ja jos neuvolasta tulee ensi perjantaina noottia painosta, niin alamme varmaan Vauvan kanssa imutella sitä. Mummu vaihtoi vaippaa ja minä sain vähän pötkötellä sohvalla.

Illan merkittävä tapahtuma oli jalkojen poistaminen sängystä. Se onnistui yllättävän näppärästi, eikä meidän nyt enää tarvitse kovin paljoa huolehtia siitä, että Vauva varmasti vielä joskus mönkii tai kierähtää yli laidan. Perhepeti on aivan ihana tapa nukkua, etenkin nyt, kun en enää itse ole kärsinyt nukahtamisvaikeuksista. BD:kin on hyväuninen, tai oikeammin voisi kyllä sanoa, että erinomaisuninen. Hän vain menee vaaka-asentoon ja kuorsaus käynnistyy. Ja se on sikeää unta se. Etenkin nyt, kun allergialääkeaika on koittanut. Kevään merkki sekin.

Yöimetysten kannalta olen tosi onnellinen siitä, että olen oppinut vetäisemään Vauvan vain kainaloon ja jatkamaan sitten omaa untani. Ja edelleenkin öisin vieressä tuhiseva Vauva on aivan äärimmäisen puhutteleva ilmestys. Sitä vain miettii, että vaikka menisi näkö ja ties mitä muutakin elämässä, niin mielettömämpää lahjaa ei universumilta voisi saada. (Eilen juttelin töissä mieluisan uskonnon open kanssa siitä, miten noina hetkinä tulee usein myös eräänlainen "hengellisen tiivistymän" kokemus.)

Koska olen nyt tätä blogia varten kuvannut ympäristöä ja pitänyt kameraa mukana, olen napsinut kuvia myös S2-kurssille. BD:kin tunnistaa nykyisin mainiosti ympäristössä erilaisia kielen rakenteita ja oli apunani partitiivibongailussa. Tässä tulos tämänpäiväiseltä lenkiltä:

Partitiivikollaasi.
(Eikös vain sattunutkin mahetsusti eri nominityyppejä ihan random-otannalla mukaan???)

Valvon taas paheelliseen kellonaikaan, joten öitä vain meille kaikille ja äkkiä!!!

PS. Jos inshAllah tiistaihin eletään, niin kuunnellaan S2-kurssilla verbityyppipohdintaa varten GG Caravanin Paaliachak - seuraavastakin löytyy viittä tyyppiä, ja kans potkua puhekielen ja yleiskielen käsittelyyn, ja vilautetaanpa astevaihteluakin, niin ja asiaa tieten ennen kaikkea: 

Ennakkoluulot on syväl ja sitkeäs
Sitkevät niitä on vaikea kitkeä
Kuhan pysyt vaan omana itsenäs
Me ei haluta kuulla sun mannevitsejäs
Kuka sä oot, ja mistä sä tuut
Ketkä on me, ja keitä on muut

---
Ai suvaitse suvaitsemattomuus
Rasismi on vakava riippuvuus
Ne piippuhyllyl istuu piiput suus
Pallo on rajaton ja vapaa liikkuvuus
Sä et nähny sä kuulit, just
Sä et tienny sä luulit.

(Niin ja tietty sitten se, mistä Suvi-tätikin on ihan kikseissä, että Vauvan kummisetä soittaa Caravanissa, jee jee!!!)

(Kuka hoksas että mulla on ihan hullun ikävä opettamista - nyt sitä on vaan 6 tuntia yhteensä.)