Jeesus nousi haudastaan

En eilen millään jaksanut kirjoittaa, vaikka meillä olikin mukava päivä Rajakylän-mummilassa lammaspaistin ääressä. Ensimmäistä kertaa Vauva söi niin, että se itse istui syöttötuolissa. Pääasiallisesti energia meni höyrytetyn parsakaalin hienontamiseen käsin, mutta silti osa kukinnoista ohjautui hienosti omin sormin suuhun. Että sitä voikin olla Vauvan taidoista innoissaan! Huomasi kuitenkin selvästi, että kun istuminen pian alkoi väsyttää, kakominenkin oli herkässä. Ja vaikka kuinka olisi suunnitellut suhtautuvansa kakomiseen osana luonnollista oppimisprosessia, niin pieni paniikki siinä kuitenkin tuntui taka-alalla. Kaikki meni silti hyvin.

Mummi, ukki, Tiina-täti ja BD viihdyttivät vauhdikasta Vauvaa sillä välin, kun itse luin torniolaisen literacy-ystäväni äärimmäisen mielenkiintoista tekstiä. Aika kului liian nopeasti, mutta voi mikä lahja luokseni saapuikaan Lapin kautta:

Anna Pusu Design on taiteillut minulle uskomattoman hienon 30-vuotislahjan!!!

Voi rakkaat ystävät mikä sydäntä lämmittävä lahja ja mainio idea! Ja miten mielettömän hienot nuo korvakorut ovat! (Huomautettakoon, että niin lämmintä kuin kunnioitukseni presidenttiämme kohtaan onkin, tämä "Anna Pusu" -nimi on korvikset tehneen korutaiteilijan käyttämä, klik klik.) Tuo nimenomainen korviksiin valittu kuva on otettu toisen kauden vaalien voittoiltana ja julkaistiin seuraavan päivän Hesarissa, joka minulla on aarrearkussani tallessa. Voi, se oli suurta! Ja voi juku mitkä korvikset!! Vaikken käytä koruja juurikaan koskaan, edes kihla- ja vihkisormusta, niin näitä varmasti pidän aika ajoin. Niistä saan varmasti Tarja-voimaa. Täytynee käyttää korviksia jo lähiaikoina imettäessä, jotta Vauvakin saa ruokaillessaan Tarja-voimaa korviksia tutkaillessaan. KIITOS!!!  

Eilen illalla yritimme nukuttaa Vauvaa ennen Tappajahai kolmosen katselua, mutta Vauva varmasti vaistosi juonemme ja pysyi niin sitkeästi hereillä, että otimme lopulta senkin mukaan katselemaan sinisiä laguuneja ja veteen irronneita raajoja. Olipa nostalgista katsella lapsuuden lempileffaa, joka kuitenkin vaikeutti (lyhyttä) jäsenyyttä Oulun uimaseurassa.

Tänään toisena pääsiäispäivänä meillä kävi ihania vieraita, pariskunta O & R. Me vanhemmat saimme muun muassa perhepetivalmennusta, vauvakoulutusta ja kantoliinan käyttöohjausta. Neiti Vauva nautti kovasti syleistä ja virnuili leveästi. Vieraat myös tarjoilivat Vauvalle maissinaksuja, joita se iloissaan mussutti menemään.

Kantoliinaopastus johti siihen, että uskaltauduimme jatkamaan päiväohjelmaa Pirjo-mummun luo 500 metrin päähän kävelyttäen Vauvaa aiempaa tukevammassa kudotussa liinassa: 

Uteliaat kevääntarkkailusilmät omassa kotipihassa.

Pukemista pitää vielä harjoitella, vaikka Vauvan kanssa molemmat säästyimmekin sekä hikeentymiseltä että palelulta. Huippu varusteluapu oli tuo kuvassa näkyvä musta kantosuoja (tämänsukuinen), jonka Helsingin-ystävä on antanut meille lainaan tärkeän kantoliinakannustamisen saattelemana. (Ensi kokeilulla emme tosin läpäisseet älykkyystestiä sen suhteen, kummin päin suoja olisi pitänyt pukea.) Näköjään tuolta nettisivulta voi tilata myös kantajan ja lapsen yhteisiä kaulureita - täytyy tunnustaa, että juuri sellaisia jäätiin Vauvan kanssa kaipaamaan (nyt mummu menee varmaan hysteeriseksi paleltumishuolesta, mutta hyvin me pärjättiin!).

Pirjo-mummulla me vanhemmat saimme pääsiäisherkkuja ja Vauva huomiota, juttelua, vaipanvaihtoa ja kantelua. Oli ihanaa saada itse pötkähtää hetkeksi äitin sängylle. On väsyttänyt aivan järjettömästi. Töihin paluuseen on viikko, ja luultavasti pelkkä ajatuskin uuvuttaa... Lähetin työnantajalle pienen kysymyksen imetystaukojen pitämisestä töissä ollessa. Finlexin mukaan kansainvälisessä ILOn äitiyssuojelusopimuksessa (ks. hallituksen esitys 88/2001) puhutaan oikeudesta imetystaukoon:

"Artikla 10 koskee imettäviä äitejä. Sen 1-kohdan mukaan äidille on annettava mahdollisuus imettää lastaan joko niin, että hänelle annetaan oikeus yhteen tai useampaan päivittäiseen taukoon tai päivittäiseen työajan lyhennykseen. Artiklan 2-kohdan nojalla imetystaukojen ajankohta, niiden lukumäärä ja kestoaika sekä päivittäisen työajan lyhennystapa voidaan määrätä kansallisen lainsäädännön perusteella. Työajan lyhennys tai imetystauot tulee laskea työajaksi ja korvata sen mukaisesti."

Suomessa sopimusta ei ole ratifioitu, koska se ei ole sopusoinnussa lainsäädäntömme kanssa; imetystaukojakaan ei meillä laissa ole vahvistettu. Mutta kun Vauvanen on vasta juuri ja juuri puolivuotias, tilanne vaatii imetystä. Nämä ovat juuri niitä käytännön arjen tasa-arvokysymyksiä, joita toivoisin Suomessa vauhditettavan. Olen hirveän iloinen, että BD saa jäädä Vauvan kanssa kotiin. Minun silmääni hänessä näkyy aivan erilainen tasapaino ja onnellisuus nyt, kun hän saa keskittyä Vauva-elämään ilman huolta töistä. Varmasti Vauvan ja isän suhde lähenee ja tiivistyy tulevina kuukausina, ja BD saa kokemusta siitä, millaista on olla päivät kaksin Vauvan kanssa. Minäkin menen oikein mielelläni takaisin töihin lukuun ottamatta sitä pakahduttavaa huolta, että mahdollisesti kuolen ikävöidessäni Vauvaa. Saavat sitten rakkaat työkaverini hälyttää elvytyskalustoa paikalle. Onneksi on todennäköisesti huonekaverikin! Ja jos en työajalla saa imettää, niin taukojen aikaan sitten. Siten erot Vauvasta eivät tule olemaan yli neljää tuntia kerrallaan. Jospa sydämeni tämän järjestelyn kestäisi.

Lähtiessämme kotiin Pirjo-mummun luota kävimme vielä pienen kävelylenkin joenrannassa niin, että Vauva nukkui liinassa. Tällä kertaa suojuskin oli oikein päin. Ja täytyy sanoa, että olen aivan älyttömän kiitollinen niille, jotka kantoliinailua ovat jaksaneet suositella ja meitä sen käytössä opastaa - en tiedä montakaan samaan aikaan fyysistä ja henkistä oloa, jolloin jokin tuntuisi yhtä taivaallisen ihanalta kuin Vauva liinassa itsessä kiinni, poski rinnallani. Onnelliseksi tekee sekin, kun näkee Vauvan olevan onnellinen siinä. Se kuulee rytmihäiriöisen sykkeeni ja hengitykseni ja mahaääneni aivan kuin aikoinaan mahassa ollessaan. Se saa läheisyyttä aimo annoksen aivan kuten kantajansakin. Vauvan paino jakautuu harteille siten, ettei se tunnu yhtään pahalta - mutta kävellessä kyllä huomasi kantavansa kahdeksaa ylimääräistä kiloa. Ja BD on myös oppinut sitomaan Vauvan liinaan itsekseen. Vaikkei Vauva ensimmäisinä kuukausinaan liinaan suostunutkaan, olen iloinen että jatkettiin kokeiluja koliikin loputtua.

(Tästä kantoliinafiilistelystä ei nyt kyllä välity se, että olen ollut kuluneet kaksi päivää aivan hirveän väsynyt ja pahalla tuulella ja ärissyt BD:lle turhanpäiväisyyksistä niin, että Vauva on varmasti saanut traumoja ja oppinut myös äänenkäyttöä vääriin tarkoituksiin. Huoh. Kärsivällisyysharjoitukset sujuvat aivan eri tavoin silloin, kun jokaista sormenkin lihasta ei aamulla "herätessä" kolota ja uuvuta. Huoh. Huomenna on uusi päivä, inshAllah. Kun vain saisi vielä joskus nukkua yhden-kokonaisen-yön, saati useamman, nukkua tuntikaupalla putkeen, 14 tuntia tai 16 tuntia niin kuin aina joskus ennen vanhaan vaikkapa lomien alkaessa, nukkua, levätä, palautua. Huoh. Tai saisi nukkua edes muutaman aikuisen kokonaisen unisyklin, kolme-neljä tuntia rauhassa kerrallaan omaan tahtiin. Huoh.)

Kaikille iloista ja voimaantunutta pyhien jälkeistä elämää! Jeesuskin on noussut taivaaseen - armoa ja rakkautta siis tähän viikkoon katsomuksesta riippumatta ;)!