Postia äiti Päiville

Kela lähetti tänään kirjeen. Ruukaan pelätä niitä kirjekuoria, erityisesti nykyään, kun on kertynyt kokemusta opintotukien takaisinperinnästä. Odotankin yleensä BD:n tukea postien aukaisuun. Ja kun oli vielä perjantai 13. päiväkin. No, tällä kertaa Kela halusikin kertoa minulle, että olisi aika alkaa harkita isäkuukauden käyttöä!! Minulle!! Selkeytän vielä, jotta itsekin ymmärtäisin: isäkuukautta ei siis ehdotettu lapsen isälle, vaan minulle, äidille. Whaaaaaat?

Mieleeni pelmahtivat kesäiset Kela-asiointi-nenäherneilyni, joista osa lienee jo pyyhkiytynyt muistista defensiivisistä syistä: Jos nyt ei niitä liivinsuojuksia (huoh edelleen) oteta huomioon, niin mitä mitä siellä äitiyspakkauksessa on äidille eikä perheelle? Miksei se voi olla vauvapakkaus, perhepakkaus tai vanhemmuuspakkaus? Tämän pohdinnan oli esittänyt myös Ekoisi. Seuraavaksi hönkäilin herneitä nenästä, kun jouduin itse hakemaan vanhempainrahaa koko vanhempainrahakaudeksi, vaikka jo silloin oli tiedossa, että tämä aika puolitetaan BD:n kanssa. Nyt piti sitten aika vasta tehdä muutosilmoitus (turhaa paperityötä!) ja BD:n uusi hakemus. Argh! Silloin sain myös ohjeet, että juuri minun piti hakea lapsilisää, vaikka kai sitä nyt olisi voinut BD:kin hakea. Tuota "äitiys"pakkaustakaan ei isä voinut hakea. Nykyisin, kun kerromme, että BD jää nyt kotiin, tosi monet kysyvät, että "Ai jaa onko se se isäkuukausi?". Ja sitten selitetään, että vanhempainvapaa on jaettavissa isän ja äidin (tai muiden huoltajien) kesken. Neuvolasta viime kesänä saatu isäkuukauden mainoslehtinen oli muistaakseni Sosiaali- ja terveysministeriön käsialaa ja sinänsä liikuttava (muistaakseni siinä herkässä tilassa pirautin jopa kyyneleenkin sitä lukiessani, kun siinä isä rakasti lastaan niin herkistävästi, oih), mutta itsestä tuntui (hyvin) oudolta se lehdykän omaksuma "itsestään selvä" lähtökohta, ettei isä aikoisi lapsensa kanssa olla. Miten olisi myös äitiysvapaa-mainoslehdykkä? Että jää sinäkin äiti vähäksi aikaa kotiin, kyllä taloudesta selviää. Neuvolassa suunnilleen taputettiin käsiä joka kerta, kun BD ilmestyi tarkastuksiin mukaan (jos mies jollain haluaa egoaan pönkittää niin siinä olisi mainio keino, niin ihastuneita olivat terkat). Vauvan vakuutushakemuksen sai muistaakseni täyttää vain äiti (ok, raskaus vaikuttaa jonkin verran). Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Että jos tämä on sitä tasa-arvoa, niin matkaa on piiiiiitkästi. Ihan viehättäviä pikku pyrkimyksiähän nämä kaikki toki ovat, mutta perustavista muutoksista ollaan mielestäni vielä kaukana. Kun viime keväänä kärsin neljän kuukauden jatkuvasta 24/7 pahoinvointi-oksentelukrapulasta tuon mokoman vauvanpötkäleen takia, mietin, että kyllä vain tässä maailmassa puoliso saisi hoitaa ihan kaiken muun vauvan syntymään asti, kun kuitenkin molemmat käytiin (sinnillä, oksennellen) töissäkin. Imetysasioiden positiivista starttia vartenkin sanotaan, että äidin pitäisi saada vain imettää ja muut hoitaisivat kaiken muun. Minua vähäsen ärsyttää se, että kun isä tekee jotain kodin tai vauvan eteen, hän on heti super-isä ja erinomainen isä ja häntä kannustetaan ja ihkutellaan ja ihastellaan ja taputellaan olkaan. Onhan se ihanaa, että mies/isä on sellainen, mutta saa kyllä luvan ollakin. Minusta sen pitäisi olla itsestään selvää. (Ja niin rajallinen olen itse, että ilman BD:n paneutumista arjen pyöritykseen ja ilman meidän huippua tukiverkostoa olisin nääntynyt jo joskus marraskuussa, se on saletti. Minulta puuttuvat kaikki super-naisen ominaisuudet. Ei ole minua paljon olkaan taputteleminen tehokodinhoidosta tai ruoanlaitosta - kunhan aina jotenkin selvittäisiin.)

Mutta onhan se toki aivan mahtavaa, että meillä on Kela ja tällaiset vanhempainvapaat. Ja sekin on mahtavaa, että me kuitenkin olemme tämän maapallon tasa-arvoisimpia yhteiskuntia. Mahdollisuuksia on, kun vähäsen jaksaa vääntää. Ei muuta kuin lippu korkealle ja palautetta Kelaan tästä sukupuolittuneisuudesta. Maailma muuttuu paremmaksi sitä muuttamalla. Niin kuin Pekkakin sanoi.

Niin, ja sekin on mahtavaa, että meillä on Kaija-täti. Vauva riemastui, kun isotäti pölähti aamusella paikalle. Virnistyksen lisäksi sillä lähti heti kone käyntiin: armoton sätkintä ja kiljahtelu. Se on rakkautta se. Minä nimittäin läksin hammaslääkäriin ja BD työpöytää siivoamaan. Kävin samalla kurkkaamassa vähäsen työpaikkaa ja hyvältä se tuntui. Päivä olisikin ollut varsin onnellinen, jos en olisi murehtien odottanut koko päivää silmäpolin lääkärin puhelua, jota ei lopulta koskaan tullut. Uskaltauduimme sitten virka-ajan hyvästi päätyttyä kuuden maissa keskustakävelylle. Ihana ilta-aurinko paistoi, ja sen ympärille muodostui jonkinlainen halo:

"Herran aurinko paistaa", sanoi äiti aina, kun olin pieni.

 Vauva nukahti sikeästi vaunuihin, mutta kävi kuitenkin tutustumassa nähtävyyksiin:

Pelekään, pelekään, nelijännesä polovesa.

Kulkeuduimme Stockalle lähinnä ruokaostoksille. Ja se oli varmasti universumin puhuttelua, että oma (yksityinen) silmälääkärini tuli kolmesti vastaan. Harkitsin jopa sitä epäkorrektia tekoa, että olisin mennyt häntä häiritsemään siinä lihatiskin kulmalla. Sen sijaan sain jonkin ala-astetyylisen reaktion, ja minua alkoi kikatuttaa nähdä hänet miehensä kanssa. Ehkä se johtui siitä, että aina tarkastukseen mennessäni olen kauhusta kankea ja lapseksi regressoitunut. Jäin myös miettimään, että muistaakohan silmälääkäri potilaansa ulkonäön sijaan esim. silmänpohjista. Jos tästä nyt pitäisi vielä vetää aasinsilta Vauvaan, niin toivon, että hän olisi perinyt isänsä verkkokalvot (mutta minun silmänpaineeni). 

Vauva nukkui yllättävän sikeästi vaunuissa, mutta tietenkin vain siihen asti, että olimme take away -kahvien kanssa kirjaston kohdalla paluumatkalla. Pikisaaren jälkeen hiki vei voiton ja parku alkoi. Siis: kantoliina esiin keskellä tietä. Hyvin toimi.

Pace-vauva katsoo Voice of Finlandia ja hassua Michael-setää ja jammailee.
(Kiitokset A-mummille hienoista pöksyistä!)

Illalla söimme sipsejä (ensimmäinen plussa Lidlille: Taco-dipit) ja katsoimme Voice of Finlandia. Tai pitänee tehdä BD:lle oikeutta ja todeta, ettei hän syönyt sipsejä vaan basilikaa ja patonkia, ja minä söin sipsejä. Vauva rokkasi ihan kympillä, sillä poukkoilu jalkojen varassa on sen nykyinen lempiaktiviteetti. Nukuttamista yrittäessämme Vauva ketkutti takamustaan ihan itämaisen tanssin tyyliin ja samalla teki vasemmalla kädellään tiputanssi-heilutusta. Kenenkähän kappaleeseen se lie olikaan reaktio (ei ainakaan Saara Aallon äklöön sateenkaareen; ehkä ohjelman mainioihin tuomareihin, joskaan ei Lauri Tähkään).

Nyt oli tarkoitus vielä katsoa Tappajahai 4, mutta BD sammui. Onpahan laatuviihdettä huomiselle, inshAllah. Takaisin Pasilaan.

PS. Koetin muuttaa kommentointiasetuksia niin, että se onnistuisi helposti anonyymisti mutta hyväksyntäni kautta. Kiitos kovasti tähänastisista kommenteista ja myös muista palautteista! Saa olla eri mieltä mutta on se toki hauskempaa jos on samaa mieltä! :)